Uudet tähtöset pellavalla eivät kuitenkaan TV:ssä.
Tervetuloa Vaarinkukkasen arkea ja juhlaa arkena ja sunnuntaina-bloggari Pirkko lukijoihini.
Tämä tuntematon tähti päätähtenä...
Löysin kivan kuvauspaikan.
Sivuosien tähtösissäkään ei mielestäni ole mitään vikaa, vaikka ne on huiskaistu sinne sun tänne.
Varjot muodostavat aika kauniita kuvioita.
Nämä pellavaliinat ovat vieneet pienen osan kesälomastani.
Mattonakin tämä olisi ihan kiva. Siis matto, jossa olisi pitsiympyröitä välillä.
Toivon, että kaikki pienet pitsiliinat päätyisivät käsityöläisten käsiin eivätkä kaatopaikalle.
10 kommenttia:
Todella upea kuvauspaikka antaa mainion lisän tuolle komealle liinalle.
Samaa toivon miekin, ettei käsitöitä vietäis roskiin tai poltettas, sillä taitavissa käsissä niistä tulee uutta ja kaunista, kuten siun liinasi:)
Voi, miten hieno pitsitoteutus jälleen! Samaa mieltä kanssasi, että hienot, käsin jonkun virkkaamat tekstiilit eivät saisi todellakaan joutua roskiin!!!
♥ todella hieno!
Myöhä ollaankin viisaita, kun vaalitaan suomalaista käsityökulttuuriperintöä ja osataan tehdä kaikkea uutta ja vielä nauttia siitä.
Kiitos, että mielipiteeni saa kannatusta.
Kiitos!
Vallan kaunista ja aivan ihanan kuvauspaikan löysit♥
Upea liina, kaunis toteutus!
Muistan vielä elävästi, miten nuorena INHOSIN käsinvirkattuja pitsiliinoja, inhosin yli kaiken! Äitini sai niitä lahjoiksi sukulaismuoreilta ja iäkkäiltä naapureilta, kasoittain, tukuittain ja nipuissa. Osa oli ihan OK, mutta sitten ne riemunkirjavat mitä omituisimmista langoista ei niin kummoisilla taidoilla epämääräisistä ohjeista tehdyt - voi ei!
No, vuosi-pari sitten kävi äidin pitsiliinavarastoa läpi. Oli itse jo heivannut kaikkein kamalimmat, mutta jäljellä on moniaita ihania pellava- ja pitsiliinaa - aloin himoita niitä...
Minulla oli vähän samanlaisia ajatuksia näistä liinoista aikoinaan
Kiitos :)
Lähetä kommentti