Pitsimekon tarina ei päättynyt sen helmaan – se jatkui laukussa

Ylijäämästä ylellisyyttä: konekirjotun pitsin toinen elämä.

Tai ehkä voisi sanoa, että se on edellisen postauksen mekon jälkikirjoitus.

Kun kirjotusta pitsimekosta oli ommeltu viimeinen sauma, pöydälle jäi kasa erikokoisia kangaspaloja. Niissä näkyivät samat vaaleanpunaiset ruusut, kirkkaanpinkit kukat ja vihreät lehdet, jotka jo kukkivat valmiissa mekossa. Näin jämäpaloissa uuden mahdollisuuden. Koska kangas oli liian kaunista unohdettavaksi laatikon pohjalle, päätin jatkaa mekon tarinaa. En toisella vaatteella, vaan laukulla.

Vähitellen parista pitsipalasta ja satiinista alkoi muodostua uusi kokonaisuus. Kukat löysivät toisensa uudelleen. Laukusta tuli ainutlaatuinen - uniikki.

Käsityöhuoneessa mikään kaunis kangas ei päädy roskiin ilman neuvotteluja.

Käsitöiden teossa on myös kivaa, se, ettei samanlaista ei voi tehdä toista, sillä vain suunnittelija ja tekijä tietää, miten työ on tehty. Parasta tässä työssä oli kuitenkin se, että mekko ja laukku kuuluvat yhteen.

Kun niitä katsoo rinnakkain, huomaa heti niiden sukulaisuuden. 

Laukun kirjotut ruusut ovat peräisin samasta pitsistä kuin mekon kukat. Ne ovat kirjaimellisesti samaa tarinaa, vain eri muodossa.

Juuri tällaisina hetkinä ymmärrän, miksi rakastan käsitöitä. Kaupassa ostetun laukun ja mekon välillä on harvoin tällaista yhteyttä. Mutta käsityössä jokainen kangaspala kantaa mukanaan muistoa siitä, mistä se on tullut. Laukku ei ole vain asuste. Se on mekon jatko-osa.

Kun viimeinen sauma oli ommeltu ja laukku nostettiin valoon, kirjotut kukat hehkuivat samalla tavalla kuin mekossakin. Silloin tiesin, että jämäkangaspalat eivät olleet ylimääräisiä ja poisheitettävissä. Ne olivat vain odottaneet seuraavaa tehtäväänsä.

- @Sinipellavainen

Kun pellava hehkuu pinkkinä

On värejä, jotka sulautuvat ympäristöön. Ja sitten on se pinkki.

Tämä pellamekko ei todellakaan kuiskaile – se hymyilee leveästi, kutsuu elämään ja tuo mukanaan ripauksen leikkisyyttä jokaiseen hetkeen. Sen sävy ei ole vain kaunis, vaan energinen: kuin kukkiva pionipenkki, kuin kesäpäivä parhaimmillaan.

Pellava tekee pinkistä jotain ainutlaatuista. Kuvien pellavakangas huokuu luonnollista kauneutta. Sen elävä pinta, pienet epätasaisuudet ja hienovarainen kiilto kertovat aidosta alkuperästä – pellavakuidusta, joka on peräisin kasvin varresta. Jokainen säie kantaa mukanaan tarinaa maasta, vedestä ja ajasta.  

Materiaali hengittää, liikkuu ja tuntuu kevyeltä ihoa vasten. Auringossa sen sävy syvenee, varjossa pehmenee. Kangas elää valon mukana, juuri siksi mekko näyttää aina hieman erilaiselta jokaisessa hetkessä - kiinnostavalta, aina elävältä. Pellavan luonnollinen tekstuuri tuo väriin syvyyttä, jota sileä pinta ei koskaan tavoittaisi.

Taskut

Rintataskujen koristeet – pienet kukkamaiset napit ja herkät, kimaltelevat strassipisteet – tuovat mekkoon ripauksen iloa ja kankaaseen struktuuria. 

Liimasin se kankaaseen silittämällä nurjalta puolelta ennen taskun ompelua.

Molempiin valitsin erilaiset kuvioinnit.

Nappilista, napinlävet ja napit

Nappilistan ompelu ei ole vaikeaa, mutta siinä on omat "kommervenkkinsä".

Napit ompelin ompelukoneella

Napinlävet tein huolellisesti. Jokainen niistä oli pieni pysähtymisen hetki. Ja lopulta – siisti rivi, joka sitoo koko etuosan yhteen.

Napinlävet viimeistelevät kaiken, joten laitoin niihin ommellessa tukilangan. Kun tukilangoista vetää, napinläpi suoristuu ja vahvistuu.

Nappilista vaatii keskittymistä. Pellava liikkuu helposti, joten etenin hitaasti. Halusin suoran, siistin lopputuloksen – ja sainkin.

Napinlävet viimeistelivät kaiken. Tein ne huolella, tarkasti mitaten ja ommellen. Juuri ne pienet kohdat tekevät kokonaisuudesta onnistuneen.

Edessä kulkeva napitus tuo ryhtiä ja rytmiä, tasapainottaen leikkisää väriä selkeällä muodolla. 

Valmista tuli!

Lyhyet hihat ja väljä leikkaus tekevät tästä vaatteesta yhtä aikaa rennon ja huolitellun. Nyt kesä saa saapua!

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!

Sinipellavainen

Kun kesä pukeutuu pellavaan

Kesä alkaa usein pienistä asioista.

Valosta, joka viipyy iltaan asti.

Tuulesta, joka liikuttaa verhoa avoimessa ikkunassa.

Ja joskus myös hatusta.

Tämä hellehattu syntyi ajatuksesta tehdä jotain kaunista ja käytännöllistä. Materiaaliksi valitsin 100 % pellavan – kankaan, joka hengittää, elää ja pehmenee jokaisessa käytössä.

Pellava on yksi niistä materiaaleista, joilla on historia. Se on kulkenut ihmisten mukana vuosisatojen ajan: arjessa, juhlassa ja kesäpäivien suojana.

Kukallinen pellavakangas toi mieleen kesäpuutarhan. Punaiset kukat, vihreät lehdet ja luonnonläheinen sävymaailma. Kankaassa oli juuri sopivasti elävyyttä, jotta siitä syntyisi hattu, joka huomataan – mutta joka silti tuntuu mukavalta ja ajattomalta.

Ompelukoneen ääni on omalla tavallaan meditatiivinen.

Kun kangas kulkee koneen alla ja sauma muodostuu, ajatukset hiljenevät. Käsityössä on jotain, mikä hidastaa aikaa.

Yksi sauma. 

Sitten toinen. 

Ja vähitellen syntyy muoto. 

Kun hattu oli valmis, sen ensimmäinen sovitus tuntui aivan erityiseltä. Ihana kevyt pellava, suojaava lieri ja kesäinen kuosi muodostivat yhdessä hatun, joka on yhtä aikaa käytännöllinen ja kaunis. Sellaisen, joka kuuluu aurinkoisiin päiviin ja ennenkaikkea veneilyretkiin, joita innolla odotan.

 

Mitä ajattelet pellavasta tulevan kesän vaatetusmateriaalina?

Aurinkoista kevättä kaikille lukijoille!

- Sinipellavainen

Musta helma ja valkeat siivet: Lokki muuntui A-linjaiseksi unelmaksi

Ompelin Marimekon Lokki-kankaasta maksihameen ja paidan

Suuri kiitos teille kaikille💛💚💙 – blogissa on nyt huimat 903 338 kävijää! Teidän tuellanne ja kiinnostuksellanne tämä matka jatkuu entistä innostuneempana.

Tämän kaksiosaisen asun ompelin edesmenneen veljeni tyttärelle – olen siis hänen tätinsä ja sain ilon toteuttaa tämän mittojen mukaisen työn, joka istuu täydellisesti hänelle. 

Lokki-kangas

Marimekon ikoninen Lokki-kangas design mustavalkoisena loi modernin pohjan A-linjaiselle maksihameelle ja paidalle. Käytin kangasta 3,55 metriä, ja fiksusti tehdyt kohdistukset vaativat huomattavasti enemmän kuin kaksi hameen pituutta, jotta musta helma-osa virtaisi saumattomasti.

(Kuva valmiista maksihamesta sivulta – musta helma loistaa!)

Suunnittelun lähtökohtana oli A-linjainen maksihame, jonka helma kohdistuu puhtaasti mustaan Lokki-osion laskeutuvaan siluettiiin. Veljen tyttären antamat tarkat mitat – vyötärö, lantio ja pituus – tekivät istuvuudesta unelmaisen. 

Yläosaksi ompelin paidan, jossa sivuissa pienet halkiot antavat liikkumavapautta. Kaavoitin sekä hameen että paidan mittojen mukaan itse.

(Kuva paidasta edestä, halkiot näkyvät – zoomaa kuvan yksityiskohtiin!)

Kuvioiden kohdistus vaati kärsivällisyyttä, koska jokainen aallonharja oli eri korkuinen. 

Saumavarana 2 cm sopi A-linjaan täydellisesti. Hameeseen ompelin vetoketjun ja napin.. 

(Kokonaiskuva asusta – liike herättää Lokit eloon!)

Mielestäni lopputulos on ajaton. Musta helma ja valkeat siivet: Lokki todellakin muuntui A-linjaiseksi unelmaksi

Mitä mieltä sinä olet?

Mukavaa kevään jatkoa!

💛

Unikko-paita 🌸

Tilkuista tasku kännykälle ja hihanyöreiksi.

Tässä muutama kuva, jonka nappasin kesällä valmistuneesta puserosta.

Ihan perusppuseron kaavalla tein ja siihen lisäsin Marimekon tilkkuja.

Hihan nyöritys.

Taskun kiinnitys.

Mukavia opmeluhetkiä kaikille.