🌹 Valon läpi kukkiva mekko – pitsiunelma ompelupöydältä vaatekaappiin

Yksi mekko monta ilmettä!

Yksi mekko monta ilmettä!

Tämä pitsimekko muistuttaa siitä, että joskus ompelukone ei rakenna vaatetta – se kasvattaa puutarhan.

Pitsin ompelussa on aina oma taikansa. Vaikka pitsi näyttää hauraalta, kirjonta tekee siitä yllättävän kestävän. Samalla jokainen sauma on suunniteltava tarkasti, sillä näyttävä kirjonta ei peitä virheitä – se korostaa niitä. Pitsi ei myöskään yleensä purkaannu samalla tavalla kuin kudotut kankaat, mikä antaa ompelijalle vapautta hyödyntää reunoja luovast

Tämän mekon ideana ei ollut rakentaa vain vaatetta, vaan luoda kerroksellisuutta. Musta alusmekko toimii yönä, jonka päälle kukat saavat puhjeta täyteen loistoonsa. Päivänvalossa mekon ilme muuttuu jatkuvasti: välillä kukat näyttävät leijuvan ilmassa, välillä ne sulautuvat osaksi tummaa taustaa (kuvassa vuorta sijaistaa musta villahuivi).

Joskus kangas ei ole vain kangas. Se on puutarha, joka odottaa kevättä.

Tämä tarina alkoi mustasta verkkopitsistä, johon oli kirjailtu vaaleanpunaisia ruusuja, fuksianpunaisia kukkia ja hennonvihreitä lehtiä. Kankaan pinta oli kuin kesäillan puutarha sateen jälkeen: läpikuultava, kevyt ja täynnä yksityiskohtia. Kirjotut kukat kohosivat pinnasta kolmiulotteisina, aivan kuin ne olisivat juuri avautuneet valoon.

Kankaan reunassa kulki pieni merkki valmistajastaan – kuin salainen allekirjoitus taideteoksen nurkassa. Siitä alkoi matka kohti pitsimekkoa.

Kun mekko viimein valmistui ja ripustettiin ikkunan eteen, valo kulki sen läpi kuin metsän siimeksessä. Kukat hehkuivat, verkkopitsi hävisi näkyvistä ja jäljelle jäi vain vaikutelma kukkivasta puutarhasta.

Moni käsityöharrastaja kuvaa kirjottujen pitsien viehätystä juuri näin: vaate ei ole enää pelkkä käyttöesine vaan kertomus, jossa käsityö, materiaali ja tekijän mielikuvitus kohtaavat. Kirjonta onkin vuosisatojen ajan ollut tapa kertoa tarinoita langalla.

Ompelupöydällä pitsi käyttäytyy kuin villi köynnös. Sitä ei voi pakottaa täysin suoraan. Sen kanssa neuvotellaan. Jokainen nuppineula on pieni sopimus siitä, mihin suuntaan kangas saa kasvaa.

Tarkkasilmäinen huomaa, että mekosta puuttuu vuori. Se ei kuitenkaan ole keskeneräinen, vaan täysin tarkoituksellinen ratkaisu. Haluan ommella mekon alle useita erivärisiä alusmekkoja, jotta sama pitsimekko voi saada aina uuden ilmeen. Mustan alusmekon kanssa kokonaisuus on dramaattinen ja iltajuhliin sopiva, roosan sävy korostaa kirjailtujen ruusujen pehmeyttä, ja kirkkaampi väri voi nostaa esiin fuksianpunaiset kukat aivan uudella tavalla. Läpinäkyvä kirjontapitsi toimii kuin kehys, jonka sisällä värit vaihtuvat tunnelman, vuodenajan ja käyttötarkoituksen mukaan.

Juuri tällainen muunneltavuus on yksi käsityön suurista iloista. Yhdestä vaatteesta voi syntyä monta erilaista asua ilman, että tarvitsee ommella montaa eri mekkoa. Samalla pitsin kaunis kirjonta pääsee näyttämään joka kerta hieman erilaiselta riippuen siitä, minkä värinen maailma sen alta kulloinkin pilkistää.

Kirjoita postauksen alapuolella olevaan kommenttikenttään, minkä värisen alusmekon tekisit tälle pitsimekolle.

Mukavaa kesäkuun loppua lukijoilleni.

-@Sinipellavainen

Nocturne

Mustaa silkkiä, hopeista hohdetta ja yön hiljaista eleganssia

Jotkin laukut syntyvät tarpeesta. Toiset syntyvät ideasta. Tämä laukku syntyi tunnelmasta. Halusin suunnitella laukun, jossa olisi samanaikaisesti herkkyyttä, arvokkuutta ja hieman draamaa. Niinpä piirsin kaavan itse ja rakensin kokonaisuuden alusta asti oman näkemykseni mukaan.

 

Laukun päällyskangas on mustaa silkkiorganzaa, jonka pintaan oli kirjailtu hopeanvärisellä langalla ja helmillä hohtavia pallomaisia kuvioita. Ne muistuttavat minua voikukan hahtuvapalloista, kuun pinnan kraattereista tai tähtisumujen kaukaisesta hehkusta – riippuen siitä, millä mielellä laukkua katsoo. Juuri siitä pidän käsintehdyissä töissä: ne jättävät tilaa tulkinnoille.

Sekä laukun ulkopinta että vuori ovat silkkiä. Silkin pehmeä laskeutuvuus ja hienovarainen kiilto tekevät laukusta ylellisen, mutta samalla hillityn. Materiaalit eivät tääs laukassa huuda huomiota, vaan kuiskaavat.

 

Muoto on pelkistetty, lähes veistoksellinen. Pehmeästi topattu kantokahva tekee laukusta miellyttävän kantaa ja antavat sille oman tunnistettavan siluettinsa. Laukkuun kiinnitetty perhonen on irrotettava, joten ilmettä voi muuttaa tilanteen mukaan. Perhosen kanssa laukku on hieman romanttisempi; ilman sitä se muuttuu lähes minimalistiseksi.

 

Tätä laukkua voisi kantaa hautajaisissa, jolloin sen musta silkki ja hopeiset kirjailut viestivät arvokkuutta ja kunnioitusta. Mutta yhtä hyvin se sopii konserttiin, juhlaillalliselle, taidenäyttelyn avajaisiin tai mihin tahansa tilaisuuteen, jossa asuste saa kertoa omaa tarinaansa.

 

Nimekseen laukku sai lopulta Nocturne. Taiteessa nocturne tarkoittaa yötunnelmaa tulkitsevaa teosta. Sana toi mieleeni juuri sen maailman, johon tämä laukku tuntui kuuluvan: mustan silkin syvyyden, hopean hienovaraisen hohteen ja valon, joka nousee esiin varjoista. Siinä on jotakin samaa kuin tähtitaivaassa tai kuunvalossa – hiljaista, salaperäistä ja ajatonta.

 

Nocturne ei pyydä huomiota. Silti siinä on läsnäoloa, joka saa katseen viipymään hieman pidempään. Tämä laukku muistuttaa minua siitä, että musta ei ole vain väri. Se on tässä kankaan näyttämö, jonka päällä hopea saa loistaa.

 

-@Sinipellavainen

Taidevastat 🍃🍃🍃

Kesä on käsillä, ja sen myötä myös saunan pehmeät löylyt ja tuoksuvat hetket. Tänä vuonna halusin kokeilla jotain hieman erilaista – valmistin neljä saunavastaa pellavapefleteistä. 

Lopputulos on yhtä aikaa perinteinen ja leikkisä, juuri sopivasti modernilla saunatwistillä.

Ennen reunojen ompelua pysähdyin hetkeksi värien äärelle. Pellavan luonnollinen pinta houkutteli painamaan siihen kuvioita kangasväreillä. Olisin voinut tehdä koivunlehtisabluunan itse, mutta...

käytin tällä kertaa sabluunoita apuna. Annoin kädenjäljen näkyä tarkoituksella: kuviot eivät ole liian tarkkoja tai täydellisiä, vaan eläväisiä ja hieman rosoisia. Juuri tämä tekee niistä aika hauskoja. Lapset voi ottaa tähän puuhaan mukaan. Lehtiä voi painella vaikka kolmion muotoisilla sienen paloilla.

Kuvan narusaippuoiden tuunausohje Täällä klik*!

Narusaippuoiden tuunaamisohjeeseen linkki edellä.

Kuvioinnissa ideana oli luoda vaikutelma koivun vastasta. Kun pellavapefletit kiedotaan vastan muotoon, painetut kuviot asettuvat lomittain ja muodostavat kokonaisuuden, joka muistuttaa koivun lehtiä ja oksien rytmiä. Lopputulos on yllättävän luonnollinen – melkein kuin kesä olisi kiedottu mukaan saunaan. 

Kangasväreillä painaminen pellavalle oli ihanan meditatiivista puuhaa. Väri imeytyy kankaaseen pehmeästi, ja jokainen painallus jättää hieman erilaisen jäljen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että värin kiinnitys on tärkeä vaihe. Kun työ on täysin kuivunut, värit kiinnitetään silitysraudalla – näin kuvio kestää käyttöä ja pesua paremmin. Pellava kestää hyvin lämpöä, joten kiinnitys onnistuu helposti ilman erityistä varovaisuutta. käytin leivinpaperia työn päällä, se esti maalin tarttumisen raudan pohjaan. 

Kuvassa näkyy kaksi valmiista vastoista, kauniisti sellofaaniin kiedottuna. Ne ovat valmiita kesän lahjoiksi tai omaan saunanautintoon. 

Pienikin käsityöhetki voi tuoda mukanaan paljon iloa – ja ehkä ripauksen koivun tuoksuista tunnelmaa, vaikka vastat olisivatkin tällä kertaa pellavaa.

-@Sinipellavainen

Kun kangas muuttuu siiviksi – perhoslaukun syntytarina

Tämän laukun tarina alkoi perhosesta.

 

Ei mistään tietystä lajista, vaan siitä herkkyydestä, liikkeestä ja eleganssista, joka tekee perhosesta yhden luonnon kiehtovimmista olennoista. Halusin vangita sen muotokielen kankaaseen – luoda jotain, mikä näyttäisi siltä kuin se voisi hetkenä minä hyvänsä kohota ilmaan.

Suunnittelin laukun alusta asti itse, luonnoksista viimeisiin yksityiskohtiin saakka. Inspiraationa toimi perhosen siipien orgaaninen linjakkuus ja niiden lähes veistoksellinen kauneus. Jokainen kaarre, taitos ja mittasuhde rakentui tämän ajatuksen ympärille.

Laukun näyttävä perhosmainen siluetti rakentui kerros kerrokselta. Käytin materiaalina hehkuvan pinkkiä satiinia, jonka ylellinen kiilto tuo esiin jokaisen muodon ja taitteen. Jotta perhosen siivet säilyttäisivät ryhtinsä ja veistoksellisen ilmeensä, satiiniin silitin kovikkeet (kovikekangas) huolellisesti ennen ompeluvaihetta. Tämä työvaihe oli ratkaiseva, sillä juuri sen ansiosta siivet kohoavat esiin pehmeästä kankaasta lähes eläväisinä.

Materiaaliksi valitsin näyttävän pinkin satiinin. Sen valoa heijastava pinta toi juuri sellaista ylellisyyttä, jota tavoittelin. Jotta perhosen siivet säilyttäisivät muotonsa, silitin satiiniin kovikkeet huolellisesti ennen ompelutyötä. Kovikekangas antoi rakenteen, jonka ansiosta pehmeä materiaali muuttui kolmiulotteiseksi muodoksi.

Yksi tärkeimmistä päätöksistä oli laukun vuoritus. Halusin sisäpuolen olevan yhtä erityinen kuin ulkopuolen. Siksi vuoritin laukun hopeanvärisellä silkillä. Kun laukun avaa, vastaan ei tule vain käytännöllinen sisätila, vaan pehmeä hopeinen hohde, joka luo kauniin kontrastin voimakkaan pinkille satiinille.

Rakastan käsitöissä sitä hetkeä, jolloin idea lakkaa olemasta pelkkä ajatus. Kun kangaspalat alkavat muodostaa kokonaisuutta ja luonnos muuttuu esineeksi, jota voi koskettaa, kantaa ja käyttää. Se tuntuu edelleen pieneltä ihmeeltä.

Tämä laukku on minulle paljon enemmän kuin asuste. Se on muistutus siitä, kuinka paljon inspiraatiota ympärillämme on, kun pysähdymme katsomaan. Luonto on maailman taitavin muotoilija, ja joskus käsityöläisen tehtävä on vain tulkita sen kauneutta omalla tavallaan.

 

Tämän perhoslaukun kohdalla sain tehdä juuri niin.

– @sinipellavainen

Unikko – pitkä mekko täynnä liikettä ja valoa

Miksi Unikko?

Unikko on kuosi, joka herättää vahvoja tunteita. Toisille se on nostalgiaa, toisille suomalaisen designin ikoni. Minulle siinä on jotakin ajattoman rohkeaa ja tuttua jo lapsuudesta asti. Suurikokoinen kukkakuosi toimii erityisen hyvin vaatteissa, joissa on paljon liikettä ja pintaa.

Kun levitin kankaan pöydälle, näin mielessäni pitkän, ilmavan mekon, joka liikkuu kauniisti kävellessä. Halusin vaatteen, jossa yhdistyvät näyttävyys, mukavuus ja pieni retrohenkinen tunnelma.

 Ompelun parhaat hetket

Tiedättekö sen tunteen, kun kangas alkaa näyttää vaatteelta jo ennen kuin kaikki saumat ovat valmiit? Tämä projekti oli juuri sellainen.

Suurikuvioisen kankaan kanssa työskentelyssä on oma taikansa. Jokainen leikkuukohta vaikuttaa siihen, mihin kukat sijoittuvat valmiissa vaatteessa. Käytin aikaa siihen, että suuret kukat asettuvat mahdollisimman harmonisesti.

Pidän siitä, että käsintehdyssä vaatteessa näkyy ajatus. Se ei ole massatuotettu kompromissi, vaan juuri omaan tyyliin tehty.

Napinläven ompelussa käytin vahvistuslankaa, koska kangas oli ohutta kovikankaasta huolimatta. 

Vedin langoista napinläven napakaksi.

Pitkä helma antaa kankaalle upeaa liikettä. Kun mekko liikkuu kävellessä, kuosi näyttää upealta.

Paitamekon inspiroima malli

Halusin mekkoon hieman paitamaista rakennetta. Siksi siinä on:

• kaulus
• nappilista
• rintataskut
• vyö vyötäröllä

Nämä yksityiskohdat tasapainottavat suurta kukkakuosia ja tekevät mekosta modernin. Vyö tuo siluettiin ryhtiä, mutta mekko toimii kauniisti myös rennompana ilman voimakasta vyötärön korostusta.

Puolipitkät hihat tekevät kokonaisuudesta kevyen ja helppokäyttöisen. 

Lisäksi ompelin avainnauhan.

Tästä avainnauhasta tuli pitkä.

Mekkoa voi pitää myös ilman vyötä.

Tämä nappilista on jokseenkin haasteellinen ommeltava.

Mutta käytössä todella mukava. Lämpimillä ilmoilla nappeja voi avata.

Sitten oli napinläpien ja nappien aika. 

Nappivalinta menossa. Jatkoon pääsivät pienet metalliset napit.

Mikä tässä mekossa on parasta?

Ehkä se tunne, jonka vaate antaa päälle puettuna.

Joskus vaate voi olla yhtä aikaa mukava ja näyttävä. Tämä mekko onnistui juuri siinä. Se ei kiristä eikä purista, mutta silti siinä on voimakas visuaalinen ilme.

Rakastan myös sitä, että käsintehdyssä vaatteessa näkyy tekijän oma kädenjälki. Jokainen sauma ja yksityiskohta on tehty ajatuksella.

Käsityöt ovat hidasta luksusta

Tämän projektin aikana muistutin itseäni siitä, miksi rakastan ompelua.

Valmiin vaatteen ostaminen on nopeaa, mutta itse tekemisessä on aivan erilainen tunne. Jokainen työvaihe tekee vaatteesta henkilökohtaisemman.

Kun vaatteen tekee itse, siihen syntyy ihan erilainen suhde. Ja ehkä juuri siksi nämä ovat niitä vaatteita, joita käytetään vuodesta toiseen.

Ja voi miten ihana tästä tulikaan. Kiitos "Cindy" mallina olemisesta.

Tämä Unikko-mekko on yksi niistä projekteista, joista jäi erityisen hyvä fiilis.

Samasta kankaasta sain vielä leveät housut, joista postaus on jo täällä. 

Kevätaurinko, suuri kukkakuosi ja onnistunut ompelupäivä – joskus onnellisuus löytyy yllättävän pienistä asioista.

Toivottavasti tämä projekti inspiroi myös sinua tarttumaan rohkeasti näyttäviin kuoseihin ja ompelemaan jotakin, joka tuntuu täysin omalta.

Koska parhaat vaatteet eivät ole vain vaatteita.

Ne ovat muistoja, tunnelmia ja käsintehdyn työn iloa.

Mukavan aurinkoisia toukokuun päiviä kaikille lukijoille!

Sinipellavainen