Hiljaisia metsiä ja Saimaan harmaita kuonoja

On olemassa maisemia, jotka eivät jää vain silmien nähtäviksi. Ne painuvat mieleen tuoksuina, väreinä ja hiljaisuutena – kosteana sammalena kengän alla, puolukoiden punana varvuissa, sieniretkenä Saimaan saaristossa. Joskus ne kulkevat mukana vielä pitkään paluun jälkeenkin.

Minulla luonto on alkanut kulkea mukana myös tekemissäni neuleissa.

Sukkiin neulottu metsä

Olen neulonut Design Merja Palinin suunnittelemia ihania sukkia. Kaikkiaan olen neulonut kahdeksat Meidän metsä -sukat, joista nyt kesällä kolmet ja aiemmin viidet. Uusina malleina neuloin Marjaretki-sukat ja Repolaisen marjat-sukat. Edellämainittujen ohjeet löytyvät Merja Palinin  Metsäneuleita-kirjasta. Siellä on monia muita upeita malleja. Lämmin suositus! Seuraavana esittelen edellämainittuja tekemiäni sukkia.

Marjaretket

                                                            Puolukoita puikoilla ja poluilla

Marja- ja sieniretkillä luonnon pienet yksityiskohdat nousevat tärkeiksi. Puolukka löytyy usein vasta, kun silmä oppii etsimään sen punaista pilkahdusta vihreän ja ruskean keskeltä. Sieni puolestaan saattaa odottaa sammaleen suojassa tai kaarnan varjossa – aivan lähellä, mutta silti huomaamatta, jos metsässä kulkee liian kiireisesti.

Nämä Marjaretkellä-sukat ovat mielestäni helpot neulottavat.

Retkillä ei ole kyse vain siitä, mitä koriin päätyy. 

@Sinipellavainen 2026

Tärkeää on myös matka: lähteminen, Saimaan saaristo yli veden kulkeminen, metsään astuminen ja hiljaisuus, joka alkaa vähitellen tuntua puhetta merkityksellisemmältä. 

Joskus saalis on runsas, joskus vaatimaton. Metsä antaa kuitenkin aina jotakin. 

Nuotiolla piipahtamista ei saa unohtaa

Luonnon kauneudessa on jotain niin ihmeellistä

Se voi olla kaunis näkymä, tuoksu, ajatus tai yksinkertaisesti tunne siitä, että on hetken ajan juuri oikeassa paikassa.

Meidän metsät

Olen tehnyt muutoksia sienten väritykseen Meidän metsät -sukkiin (design Merja Palin).  Oikealla kuvassa on Repolaisen marjat -sukat.

Viimeistelyt vielä tässä kuvassa tekemättä. Langan pätkiä riittää pääteltäväksi. Huh huh!

Tähän pariin tein herkkutatteja. Innovoin värityksen alla olevasta kuvasta :)

Repolaisen marjat

Repolaisen marjat -sukkien puolukat tuntuvat erityisen läheisiltä, sillä sama pieni marja toistuu sekä neuleiden kuvioissa että syksyisillä metsäretkillä. Puikoilla puolukat ovat järjestelmällisiä ja tarkkoja. Luonnossa ne kasvavat vapaammin, kukin omalla paikallaan.

Juuri tämä tekee aiheesta kiinnostavan. Neule ei jäljittele metsää sellaisenaan, vaan tulkitsee sitä. Se tiivistää maiseman symboleiksi ja kuvioiksi, jotka voi pukea ylleen. Kun sukat vetää jalkaan, metsä ei ole enää vain muisto tai maisema ikkunan takana. Se kulkee mukana askel askeleelta.

Sama tunne liittyy Meidän metsä -sukkiin ja Marjaretki-sukkiin. Niissä on jotakin tuttua ja kodikasta, mutta samalla ne muistuttavat siitä, kuinka paljon kauneutta tavallinen lähiluonto tarjoaa. Metsään ei aina tarvita pitkää matkaa tai suurta suunnitelmaa. Riittää, että pysähtyy katsomaan luontoa.

Saimaan saariston syksy

Etelä-Savo on maisemaa, jossa vesi ja metsä elävät rinnakkain. 

Saimaan saaristossa katse kohtaa jatkuvasti jotakin kaunista: kallioita, pieniä saaria, metsänreunoja ja veden pinnalla vaihtuvia valoja. Maisema ei pysy samanlaisena hetkeäkään. Aurinko, pilvet, tuuli ja vuodenaika piirtävät sen aina uudelleen.

"Sokkeloisten järvien syvyyksissä"

Metsien syvyyksistä Saimaan äärelle ja norppien valtakuntaan.

Lisäksi puikoillani ovat valmistuneet Etelä-Savon maakuntasukat, joiden ohjeen löysin Yhteishyvästä. Näissä sukissa seikkailevat sukissa ihastuttavat saimaannorpat ja pohjanlumpeen kukat.

Kuva@Sinipellavainen

Kotiseutu neuleena --> Etelä-Savo

Etelä-Savon maakuntasukissa kotiseutu saa oman muotonsa. Maakuntasukka ei ole vain neulottu kuvio, vaan eräänlainen maiseman ja paikan tulkinta. Se kertoo juurista, muistoista ja siitä, miltä jokin alue tuntuu ihmiselle, joka on kulkenut sen teillä ja vesillä.

Minulle Etelä-Savo merkitsee erityisesti järvimaisemaa ja saaristoa, mutta myös vuodenaikojen vaihtelua. Kesän valo, syksyn ruska, kosteiden metsien syvät sävyt ja talven hiljaisuus muodostavat kokonaisuuden, joka palaa mieleen yhä uudelleen. Maakuntasukat ovat tästä kokonaisuudesta pieni, kannettava pala.

Muistoja kuvissa ja silmukoissa

Lisään tähän postaukseen kuvia omilta marja- ja sieniretkiltäni Saimaan saaristossa. Kuvissa näkyy ehkä vain pieni osa siitä, mitä retkillä koen, mutta juuri pienet asiat ovat usein tärkeimpiä: koriin kerätyt marjat, sammaleen sävyt, metsän keskeltä avautuva järvimaisema ja saarten ympärillä levittäytyvä vesi.

Neuleet ja retket liittyvät toisiinsa monella tavalla. Luonto antaa aiheet, värit ja tunnelmat. Neulominen puolestaan antaa luonnolle uuden muodon ja säilyttää sen mukana arjessa. Metsä voi olla polkujen päässä, mutta se voi olla myös villasukissa, jotka lämmittävät jalkoja kylmänä iltana.

Kun katson valmiita sukkia, en näe pelkkiä kuvioita. Näen puolukat, metsän, Saimaan saaret ja ne hetket, jolloin olen kulkenut hiljaisuudessa luonnon keskellä. Jokainen pari kertoo omalla tavallaan paikasta, jossa olen ollut – ja tunteesta, jonka olen sieltä mukaani saanut.

Ehkä juuri siksi neulominen on niin kiehtovaa. Lanka ei sido ainoastaan silmukoita yhteen. Se yhdistää myös muistot, maisemat ja ajan.

Näissä sukissa viehättää ennen kaikkea niiden yhteys ympäröivään maisemaan. Kuviot eivät ole vain koristeita, vaan pieniä viittauksia johonkin tuttua suurempaan: metsään, marjoihin, kotiseutuun ja vuodenaikojen vaihteluun. Jokainen kuvio muodostuu silmukka silmukalta, aivan kuten metsäkin rakentuu lukemattomista yksityiskohdista.

Neuloessa metsämaisema alkaa elää käsissä. Puolukat asettuvat varvuille, luonnon aiheet kiertyvät sukkiin ja värit löytävät toisensa kerros kerrokselta. Neuleen valmistuminen on hidasta, mutta juuri siinä on sen viehätys. Kiireettömyys antaa tilaa ajatuksille ja samalla tekee valmiista sukista paljon enemmän kuin pelkän vaatteen.

Niistä tulee käyttöesineitä, mutta myös muistoja.

  

Mukavia luontokokemuksia lukijoilleni!

@Sinipellavainen