🌹 Valon läpi kukkiva mekko – pitsiunelma ompelupöydältä vaatekaappiin

Yksi mekko monta ilmettä!

Tekoälyllä jalostettu kuvitus omasta kuvasta

Yksi mekko monta ilmettä!

Tämä pitsimekko muistuttaa siitä, että joskus ompelukone ei rakenna vaatetta – se kasvattaa puutarhan.

Pitsin ompelussa on aina oma taikansa. Vaikka pitsi näyttää hauraalta, kirjonta tekee siitä yllättävän kestävän. Samalla jokainen sauma on suunniteltava tarkasti, sillä näyttävä kirjonta ei peitä virheitä – se korostaa niitä. Pitsi ei myöskään yleensä purkaannu samalla tavalla kuin kudotut kankaat, mikä antaa ompelijalle vapautta hyödyntää reunoja luovasti.

Tämän mekon ideana ei ollut rakentaa vain vaatetta, vaan luoda kerroksellisuutta. Musta alusmekko toimii yönä, jonka päälle kukat saavat puhjeta täyteen loistoonsa. Päivänvalossa mekon ilme muuttuu jatkuvasti: välillä kukat näyttävät leijuvan ilmassa, välillä ne sulautuvat osaksi tummaa taustaa (kuvassa vuorta sijaistaa musta villahuivi).

Joskus kangas ei ole vain kangas. Se on puutarha, joka odottaa kevättä.

Tämä tarina alkoi mustasta verkkopitsistä, johon oli kirjailtu vaaleanpunaisia ruusuja, fuksianpunaisia kukkia ja hennonvihreitä lehtiä. Kankaan pinta oli kuin kesäillan puutarha sateen jälkeen: läpikuultava, kevyt ja täynnä yksityiskohtia. Kirjotut kukat kohosivat pinnasta kolmiulotteisina, aivan kuin ne olisivat juuri avautuneet valoon.

Kankaan reunassa kulki pieni merkki valmistajastaan – kuin salainen allekirjoitus taideteoksen nurkassa. Siitä alkoi matka kohti pitsimekkoa.

Kun mekko viimein valmistui ja ripustettiin ikkunan eteen, valo kulki sen läpi kuin metsän siimeksessä. Kukat hehkuivat, verkkopitsi hävisi näkyvistä ja jäljelle jäi vain vaikutelma kukkivasta puutarhasta.

Moni käsityöharrastaja kuvaa kirjottujen pitsien viehätystä juuri näin: vaate ei ole enää pelkkä käyttöesine vaan kertomus, jossa käsityö, materiaali ja tekijän mielikuvitus kohtaavat. Kirjonta onkin vuosisatojen ajan ollut tapa kertoa tarinoita langalla.

Ompelupöydällä pitsi käyttäytyy kuin villi köynnös. Sitä ei voi pakottaa täysin suoraan. Sen kanssa neuvotellaan. Jokainen nuppineula on pieni sopimus siitä, mihin suuntaan kangas saa kasvaa.

Tarkkasilmäinen huomaa, että mekosta puuttuu vuori. Se ei kuitenkaan ole keskeneräinen, vaan täysin tarkoituksellinen ratkaisu. Haluan ommella mekon alle useita erivärisiä alusmekkoja, jotta sama pitsimekko voi saada aina uuden ilmeen. Mustan alusmekon kanssa kokonaisuus on dramaattinen ja iltajuhliin sopiva, roosan sävy korostaa kirjailtujen ruusujen pehmeyttä, ja kirkkaampi väri voi nostaa esiin fuksianpunaiset kukat aivan uudella tavalla. Läpinäkyvä kirjontapitsi toimii kuin kehys, jonka sisällä värit vaihtuvat tunnelman, vuodenajan ja käyttötarkoituksen mukaan.

Tekoälyllä jalostettu kuvitus omasta kuvasta

Tekoälyllä tuotettu kuvistuskuva 

Juuri tällainen muunneltavuus on yksi käsityön suurista iloista. Yhdestä vaatteesta voi syntyä monta erilaista asua ilman, että tarvitsee ommella montaa eri mekkoa. Samalla pitsin kaunis kirjonta pääsee näyttämään joka kerta hieman erilaiselta riippuen siitä, minkä värinen maailma sen alta kulloinkin pilkistää.

Kirjoita postauksen alapuolella olevaan kommenttikenttään, minkä värisen alusmekon tekisit tälle pitsimekolle.

Mukavaa kesäkuun loppua lukijoilleni.

-@Sinipellavainen

Unikko – pitkä mekko täynnä liikettä ja valoa

Miksi Unikko?

Unikko on kuosi, joka herättää vahvoja tunteita. Toisille se on nostalgiaa, toisille suomalaisen designin ikoni. Minulle siinä on jotakin ajattoman rohkeaa ja tuttua jo lapsuudesta asti. Suurikokoinen kukkakuosi toimii erityisen hyvin vaatteissa, joissa on paljon liikettä ja pintaa.

Kun levitin kankaan pöydälle, näin mielessäni pitkän, ilmavan mekon, joka liikkuu kauniisti kävellessä. Halusin vaatteen, jossa yhdistyvät näyttävyys, mukavuus ja pieni retrohenkinen tunnelma.

 Ompelun parhaat hetket

Tiedättekö sen tunteen, kun kangas alkaa näyttää vaatteelta jo ennen kuin kaikki saumat ovat valmiit? Tämä projekti oli juuri sellainen.

Suurikuvioisen kankaan kanssa työskentelyssä on oma taikansa. Jokainen leikkuukohta vaikuttaa siihen, mihin kukat sijoittuvat valmiissa vaatteessa. Käytin aikaa siihen, että suuret kukat asettuvat mahdollisimman harmonisesti.

Pidän siitä, että käsintehdyssä vaatteessa näkyy ajatus. Se ei ole massatuotettu kompromissi, vaan juuri omaan tyyliin tehty.

Napinläven ompelussa käytin vahvistuslankaa, koska kangas oli ohutta kovikankaasta huolimatta. 

Vedin langoista napinläven napakaksi.

Pitkä helma antaa kankaalle upeaa liikettä. Kun mekko liikkuu kävellessä, kuosi näyttää upealta.

Paitamekon inspiroima malli

Halusin mekkoon hieman paitamaista rakennetta. Siksi siinä on:

• kaulus
• nappilista
• rintataskut
• vyö vyötäröllä

Nämä yksityiskohdat tasapainottavat suurta kukkakuosia ja tekevät mekosta modernin. Vyö tuo siluettiin ryhtiä, mutta mekko toimii kauniisti myös rennompana ilman voimakasta vyötärön korostusta.

Puolipitkät hihat tekevät kokonaisuudesta kevyen ja helppokäyttöisen. 

Lisäksi ompelin avainnauhan.

Tästä avainnauhasta tuli pitkä.

Mekkoa voi pitää myös ilman vyötä.

Tämä nappilista on jokseenkin haasteellinen ommeltava.

Mutta käytössä todella mukava. Lämpimillä ilmoilla nappeja voi avata.

Sitten oli napinläpien ja nappien aika. 

Nappivalinta menossa. Jatkoon pääsivät pienet metalliset napit.

Mikä tässä mekossa on parasta?

Ehkä se tunne, jonka vaate antaa päälle puettuna.

Joskus vaate voi olla yhtä aikaa mukava ja näyttävä. Tämä mekko onnistui juuri siinä. Se ei kiristä eikä purista, mutta silti siinä on voimakas visuaalinen ilme.

Rakastan myös sitä, että käsintehdyssä vaatteessa näkyy tekijän oma kädenjälki. Jokainen sauma ja yksityiskohta on tehty ajatuksella.

Käsityöt ovat hidasta luksusta

Tämän projektin aikana muistutin itseäni siitä, miksi rakastan ompelua.

Valmiin vaatteen ostaminen on nopeaa, mutta itse tekemisessä on aivan erilainen tunne. Jokainen työvaihe tekee vaatteesta henkilökohtaisemman.

Kun vaatteen tekee itse, siihen syntyy ihan erilainen suhde. Ja ehkä juuri siksi nämä ovat niitä vaatteita, joita käytetään vuodesta toiseen.

Ja voi miten ihana tästä tulikaan. Kiitos "Cindy" mallina olemisesta.

Tämä Unikko-mekko on yksi niistä projekteista, joista jäi erityisen hyvä fiilis.

Samasta kankaasta sain vielä leveät housut, joista postaus on jo täällä. 

Kevätaurinko, suuri kukkakuosi ja onnistunut ompelupäivä – joskus onnellisuus löytyy yllättävän pienistä asioista.

Toivottavasti tämä projekti inspiroi myös sinua tarttumaan rohkeasti näyttäviin kuoseihin ja ompelemaan jotakin, joka tuntuu täysin omalta.

Koska parhaat vaatteet eivät ole vain vaatteita.

Ne ovat muistoja, tunnelmia ja käsintehdyn työn iloa.

Mukavan aurinkoisia toukokuun päiviä kaikille lukijoille!

Sinipellavainen

Ordinary day 💃 -salsamekko

Tässä sitä taas ollaan - mekkotehtaalla!

Omassa pienessä ateljeessani, jonne aina silloin tällöin painun. 

Ostin paikallisesta kangaskaupasta 100% pellavaa ja ompelin midimittaisen salsatyylisen mekon.

Ompeluun käytin Gütermann ompelulankaa.

Ja ihan pakko ostaa mekon kaveriksi nämä Laura Biagiottin pitsitennarit

Kun sain nämä tennarit postista, into mekon tekoon nousi ja ompelukoneesta lähti kaikki tehot käyttöön.

Koko mekon tekoon meni kolmisen tuntia.

Jo ennen koronaa, käytin aina ommellessa maskia, 

se helpottaa huomattavasti astmaatikon mahdollisuutta ommella. 

Tuumaustauko.

Kaula-aukko sai sisävarat.

Rimpsut pomutin saumurilla.

Tsadaa, valmista tuli!

Yläosasta jätin pois vetoketjun, leikkasin sen täyusvinoon. 

Ja lyhensin etukappaletta sivuista aika reilusti.

Merkki takasisävaraan kiinni.

Vielä pientä huoliteltavaa...

Ihan parasta! Löysin vaatekaapin kätköistä Zoomista ostamani Balmuirin pellava-silkkihuivin. Oli niin iso ja sileä, joten suihkautin vettä ja ryttäsin sen vähän rustiikkisen näköiseksi.

Ai että!

Nyt vaan odotan lämpimiä hellepäiviä, jolloin voin sujahtaa tähän ihanaan pallavamekkoon.