Te järven kimmellystä ihailette
ja kedon kastehelmiä, vaan ette
minun, joka jouduin syksyn lokaan.
On kiellettyä mulle loisto, ilo.
Ei leiki pinnallani päivän kilo,
ei säihkymään saata aurinkokaan.
Mä olen samea ja harmaa, mutta
ei teillä inhoon ole oikeutta:
kas, Kohtaloni heitti minut tänne.
Lien yhtä syytön osaan onnettomaan
kuin olette te syntymäänne omaan
ja arvoon, jonka saitte syntyissänne.
Te järven kimmelteistä runoilette
ja kedon kasteesta, vaan huomaa ette:
On kaikki arvo muuttuvaista täällä!
Mä jätän tämän alennuksen asteen.
Huomenna palaan kera aamukasteen
ja timanttina loistan lehden päällä!
Matti Nummensalo
-mustikka-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti