Hauki se makasi kaislikossa

alla sinilaen,

hautuvan kuumassa kaislikossa

päivää paistattaen.

Päivä se porotti, laine liplatti,

laiskana makasi hauki 

 niin kuin vanha, uponnut ruuhi...

toinen silmä auki.

Tuolla ois punaista avenvatsaa,

särkeä, salakanpoikaa,

mutta en viitsi evää kääntää...

ystävät, hyvästi voikaa!

Ystäväkullat, rakastan teitä

saatte jos huovata, soutaa

tänään tämän ihanan ilman tähden!

Voi tätä päivää ja poutaa!

Särjet ne katseli tyhmin silmin.

Laiskana keinui hauki

suloisen kuumassa ruohon rinnassa,

toinen silmä vain auki.

Lauri Pohjanpää