Hauki se makasi kaislikossa
alla sinilaen,
hautuvan kuumassa kaislikossa
päivää paistattaen.
Päivä se porotti, laine liplatti,
laiskana makasi hauki
niin kuin vanha, uponnut ruuhi...
toinen silmä auki.
Tuolla ois punaista ahvenvatsaa,
särkeä, salakanpoikaa,
mutta en viitsi evää kääntää...
ystävät, hyvästi voikaa!
Ystäväkullat, rakastan teitä
saatte jos huovata, soutaa
tänään tämän ihanan ilman tähden!
Voi tätä päivää ja poutaa!
Särjet ne katseli tyhmin silmin.
Laiskana keinui hauki
suloisen kuumassa ruohon rinnassa,
toinen silmä vain auki.
Lauri Pohjanpää
