Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysikuu;
kesä-yön onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, en huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan, neiti kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympärillä elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
Eino Leino
-mustikka-
