Taivaalla vilkkuu vaalea tähti
ja naurava naama on kuulla.
Maantien poikki on punainen portti
ja kastetta puolapuulla.
Portilla keikkuu ketterä tyttö.
Naurunsa helisee yöhön.
Keltainen kutri kullalle välkkyy
ja kukka on pistetty vyöhön.
Toisella puolella totinen poika
katsoo aidan rakoon.
Käsi ei porttiin koskea tohdi:
Lintunsa lähtisi pakoon.
Sanoja miettii miekkonen arka.
Totiset silmät kysyy...
Sininen katse käskee ja kieltää.
Portti on kiinni ja pysyy...
Ei ole matkaa kuin vaivainen vaaksa.
Ei sitä käydä sovi.
Portti on hauras kuin yöllinen haave,
ja vahva kuin vankilan ovi.
Maantien poikki on punainen portti
ja kastetta puolapuulla.
Varjoon väistyy vaalea tähti
ja pilvi on peittona kuulla...
- Matti Nummensalo -
2 kommenttia:
Ihastuttava runo!
Voi kuinka ihana runo, haikea, mutta kaunis.
Lähetä kommentti