Café New York ja kesän betonitöitä

 Vihdoin valmista! Nyt voi huokaista ja siemaista kupillisen kuumaa Pauligin Café New York-kahvia. Ihastuin tähän kahviin keväällä!

Kesäkuussa sain idean kokeilla betoniaskartelua.

Näin jälkikäteen voin todeta, että betonityöt ovat melko helppotekoisia, mutta aikaa niiden tekemiseen pitää varata. Kuivuminen vie aikaa.

Ensimmäisenä päätin kokeilla kynttilälyhtyjä. Näistä tuli sen luokan järkäleitä, etteivät hetkahda suuntaan tai toiseen, vaikka laiturille tai terassille laittaisi.

Upotin betoniin lasia, jotta kynttilät palaessaan saisivat tuulelta suojaa.

 Näihin maalasin valkoista raitaa, ja lasien sisään sujautin kiviä.

Näihin kietaisin ympärille käsin kehrättyä pellavanarua. Betonikokeilut jatkuvat vielä, joten ensikertalaisen betoninvalajan jatko-osa on vielä tulossa.
Millaisia betonitöitä sinä olet tehnyt?

Ihania ja aurinkoisia tulevia syyspäiviä  lukijoilleni toivottelee,

(P.S. Paulig ei olet blogissani mukana mainostamassa.)

B u t t e r f l i e s

Tämän pellavamekon pinnalla liihottelee perhosia.

 Pellavamekko sai seurakseen pari samanlaista pellavaponhcoa. Tikkauksilla sain vähän ryhtiä ohuen ohueeseen pellavaneuleeseen.

Pellava on niin ihana materiaali. Suosittelen!

RAW SILK

Tämän bonhco valmistui paksuhkosta raakasilkistä.

Ruusu voi halutessaan irroittaa pois.

Tämä silkki hohtaa niin paljon, että oli vaikeaa saada kunnon kuvia kännykällä.

Esiintymisasujen ompelimo

Alakoulun kevätjuhlan puvustusta varten rakensimme ompelimon luokkaamme.

Oppilaat saivat harjoitella puvustamista.

Innokkaita ompelijoita oli monta.

Sirkukseen tarvittiin akrobaatteja. Ja heille tehtiin yhteistyönä kahdeksan hametta.

Saumurin puikkoihin jouduin sain itse hypätä.

Oppilaat saivat valita kankaat lahjoituksina tuleista kankaista.

 Välitunneilla suunniteltiin, leikattiin ja ommeltiin.

Hienot hameet pääsivät arvoiseensa esitykseen ja lopulta koulun pukuvarastoon odottamaan seuraavaa käyttöä.

Pieni mekkotehdas Vol.1

Ruusukuivioita oli pellavalla ja nyt ne on mun mekoissa.

 Kesäloma! Ihanaa. 

Hengitysmaskin kanssa painuin aamulla ompeluhuoneeseen. Puolen päivän jälkeen valmistui kaksi pellavamekkoa, ja iltapäivällä valmistui kolmas mekko.

Mustikoita puolipellavalla.

Mangolian kukkia puuvillalla.

Silittämistä vaille valmiit mekot! 

Kaksi samanlaista mekkoa. 

Toisen tein koulun kevätjuhliin.

Kesän tavoite on ommella kymmenen mekkoa. 

Saa nähdä, pääsenkö tavoitteeseen.

Siitä on jo aikaa, kun ompelin viimeeksi hjotain.

Milloin sinä ompelit viimeeksi ja mitä?

Aurinkoista ja lämmintä kesää kaikille lukijoilleni.

Sinipellavainen

Rahapuu ;)

Lapsena äiti sanoi minulle, että "ei raha kasva puussa". Miksi ei kasva? 

Inspiraatio seuraavaan työhön lähti varastosta löytyneistä vanhoista kolikoista, jotka kaadoin valkoisen kartongin päälle. Siitä se sitten lähti!

Ostin kolikoita lisää huutokaupasta. 

Pesin ja aion lakata ne metallilakalla.

Osassa on reiät valmiina, joihinkin ne pitää porata.

Tavoitteena rahapuu pellavalle!  

Saa nähdä onnistuuko se.

Kuka kaipaa markkoja?

Mitähän näilläkin on maksettu ja missähän ovat kiertäneet?

Nyt pellavan hankintaan.

 Kumpaa laittaisi valkoista vai valkaisematonta pohjakankaaksi?

Millä teen rungot ja ehkä juuret?

Onko ehdotuksia kellään?

Ihanaa joulun odottelua ja uutta vuotta 2018 kaikille lukijoilleni ja bloggaaja ystävilleni!

Sinipellavainen

Punainen takki

Punainen toppis vanhukselle Ottobren mallila.

Taisi tulla tonttutakki. 

Sinipellavainen

Mittanauha

Tein liinan valkaisemattomasta pellavasta.

Tulostin numerot ja piirsin ne kontaktimuoville.

Ompelin liinan valmiiksi, ennen mittanauhan painamista kangsväreillä.

 Lopuksi leikkasin numerot mattoveitsellä irti ja kiinnitin kontaktimuoviset numerosabluunat kankaalle ja tupsutin mustalla painovärillä numerot liinaan.

Nappasin kontaktimuovisabluunan pois heti kun olin saanut kunnolla väriä kankaaseen.

Kuvan alaosassa näkyy mustalla painettu aloitus, jolle laitoin leveyttä noin 5 cm. Tuumalla oli pituutta tällä kertaa noin 35 cm.

Värien kuivuttua painokuviot on silitettävä huolellisesti leivinpaperin läpi puuvillan lämpötilalla, jotta kuviot kiinnittyvät kankaaseen ja kestävät 40°C vesipesun.

Täytyy myöntää, että tämä painotyö oli hidasta ja suttuista puuhaa.

(Kuten tarkat lukijat varmaan huomaavat tämä on uusintapostaus vuosien takaa.)

Sinipellavainen