Kilkat, kalkat, kilkat, kalkat,
suuret pilkat, pienet palkat...
Niin se karjakello soi.
Jukka-poika ilkamoi.
Vaan ei huoli Jukka tuosta.
Riemuissaan vaan rahkasuosta
karpaloita kahmaloi.
Rikkaus ei suuri Jukan.
Kun on päällä pörrötukan
hattureuhka reunaton,
katon alla kaikki on:
Piimäpullo, puukko, aski,
pukinsarvi, jot´ ei raaski
vaihtaa vaskikelloon.
Viisaskaan ei lie hän ratki.
Oppineita ei hän matki.
Tietää sentään, mit´ ei muut:
Puolainmaat ja puronsuut.
Metsätiellä muistiin jäävät
katamännyt, koivunkäävät,
harakoitten pesäpuut.
Kilkat, kalkat, kilkat, kalkat...
Jos ei liene suuret palkat,
eipä suuret huoletkaan.
Korvessa kun löytyy vaan
marjaa maasta, mahlaa puusta,
ei hän huoli mistään muusta.
Rikkain on hän päällä maan!
Matti Nummensalo
-mustikka-
