Sanovat
että ensirakkaus on tärkein.
Se on hyvin romanttista,
mutta niin ei ole minun kohdallani.
Jotain meidän välillämme oli ja ei ollut,
tapahtui ja meni ohitse.
Käteni eivät vapise,
kun niihin osuu joitain pieniä muistoja
ja narulla sidottuja kirjepinkkoja
- olkoonkin vaikka silkkinyörein sidottuja.
Meidän ainoa tapaamisemme vuosien jälkeen
kahden tuolin keskustelu
kylmän pöydän ääressä.
Muut rakkaudet
hengittävät minussa yhä syvästi.
Tällä ei ole happea edes sen verran,
että se voisi henkäistä.
Ja kuitenkin juuri sellaisena kuin se on,
se kykenee siihen mihin ne muut eivät vielä kykene:
unohdettuna
jopa uniin tulemattomana,
se totuttaa minut ajatukseen kuolemasta.
- Wislawa Szymborska -