Kuiskasi hongan runko kaatunut:
Sain sammaleesta vaipan kätkevän;
ja kuoli kukat puolukan. Ne kuolleet
noin palavat, ja siipiuntuvan
pudotti pöllö hämärässä lentäin.
On hyvä pudota ja maata hyvä.
Vaan siipi viuhui: Elän liikkeessäni.
Näin elän, puhui pehmeästi pöllö
ja hiirtä kantoi. Elän, valitti se.
Kuolette, huusi tuuli levittäin
värikkäät lehdet maahan.
Loistivat ne ja vaikenivat.
Silloin polku kääntyi
sokean kiven kiertäen. -On paluu,
on aika irrota, on lähtöhetki,
sanoivat sanat.
Helvi Juvonen
-mustikka-
