🌹 Valon läpi kukkiva mekko – pitsiunelma ompelupöydältä vaatekaappiin

Yksi mekko monta ilmettä!

Yksi mekko monta ilmettä!

Tämä pitsimekko muistuttaa siitä, että joskus ompelukone ei rakenna vaatetta – se kasvattaa puutarhan.

Pitsin ompelussa on aina oma taikansa. Vaikka pitsi näyttää hauraalta, kirjonta tekee siitä yllättävän kestävän. Samalla jokainen sauma on suunniteltava tarkasti, sillä näyttävä kirjonta ei peitä virheitä – se korostaa niitä. Pitsi ei myöskään yleensä purkaannu samalla tavalla kuin kudotut kankaat, mikä antaa ompelijalle vapautta hyödyntää reunoja luovast

Tämän mekon ideana ei ollut rakentaa vain vaatetta, vaan luoda kerroksellisuutta. Musta alusmekko toimii yönä, jonka päälle kukat saavat puhjeta täyteen loistoonsa. Päivänvalossa mekon ilme muuttuu jatkuvasti: välillä kukat näyttävät leijuvan ilmassa, välillä ne sulautuvat osaksi tummaa taustaa (kuvassa vuorta sijaistaa musta villahuivi).

Joskus kangas ei ole vain kangas. Se on puutarha, joka odottaa kevättä.

Tämä tarina alkoi mustasta verkkopitsistä, johon oli kirjailtu vaaleanpunaisia ruusuja, fuksianpunaisia kukkia ja hennonvihreitä lehtiä. Kankaan pinta oli kuin kesäillan puutarha sateen jälkeen: läpikuultava, kevyt ja täynnä yksityiskohtia. Kirjotut kukat kohosivat pinnasta kolmiulotteisina, aivan kuin ne olisivat juuri avautuneet valoon.

Kankaan reunassa kulki pieni merkki valmistajastaan – kuin salainen allekirjoitus taideteoksen nurkassa. Siitä alkoi matka kohti pitsimekkoa.

Kun mekko viimein valmistui ja ripustettiin ikkunan eteen, valo kulki sen läpi kuin metsän siimeksessä. Kukat hehkuivat, verkkopitsi hävisi näkyvistä ja jäljelle jäi vain vaikutelma kukkivasta puutarhasta.

Moni käsityöharrastaja kuvaa kirjottujen pitsien viehätystä juuri näin: vaate ei ole enää pelkkä käyttöesine vaan kertomus, jossa käsityö, materiaali ja tekijän mielikuvitus kohtaavat. Kirjonta onkin vuosisatojen ajan ollut tapa kertoa tarinoita langalla.

Ompelupöydällä pitsi käyttäytyy kuin villi köynnös. Sitä ei voi pakottaa täysin suoraan. Sen kanssa neuvotellaan. Jokainen nuppineula on pieni sopimus siitä, mihin suuntaan kangas saa kasvaa.

Tarkkasilmäinen huomaa, että mekosta puuttuu vuori. Se ei kuitenkaan ole keskeneräinen, vaan täysin tarkoituksellinen ratkaisu. Haluan ommella mekon alle useita erivärisiä alusmekkoja, jotta sama pitsimekko voi saada aina uuden ilmeen. Mustan alusmekon kanssa kokonaisuus on dramaattinen ja iltajuhliin sopiva, roosan sävy korostaa kirjailtujen ruusujen pehmeyttä, ja kirkkaampi väri voi nostaa esiin fuksianpunaiset kukat aivan uudella tavalla. Läpinäkyvä kirjontapitsi toimii kuin kehys, jonka sisällä värit vaihtuvat tunnelman, vuodenajan ja käyttötarkoituksen mukaan.

Juuri tällainen muunneltavuus on yksi käsityön suurista iloista. Yhdestä vaatteesta voi syntyä monta erilaista asua ilman, että tarvitsee ommella montaa eri mekkoa. Samalla pitsin kaunis kirjonta pääsee näyttämään joka kerta hieman erilaiselta riippuen siitä, minkä värinen maailma sen alta kulloinkin pilkistää.

Kirjoita postauksen alapuolella olevaan kommenttikenttään, minkä värisen alusmekon tekisit tälle pitsimekolle.

Mukavaa kesäkuun loppua lukijoilleni.

-@Sinipellavainen