Näytetään tekstit, joissa on tunniste mekko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mekko. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 12. elokuuta 2026

Unikonpunainen rakkaus sai seinäkukat siivilleen 🌺🪽



Yksi kangas, kaksi mekkoa – ja jo pitkään odottanut Marimekon aarre pääsi vihdoin loistamaan.



On olemassa kankaita, jotka ostetaan hetken mielijohteesta. Ja sitten on niitä, jotka odottavat kaapissa kauan - jopa vuosia sitä oikeaa hetkeä.

Tämä upea punavalkoinen kangas kuuluu jälkimmäisiin.

Kangas tarttui aikoinaan mukaani Marimekkon Outlet-myymälästä. Ihastuin heti sen rohkeaan, suurikukkaiseen kuosiin ja ennen kaikkea väreihin: hehkuvaan punaiseen ja siihen juuri sopivaan ripaukseen vaaleanpunaista. Silti kangas sai odottaa.

Joskus inspiraatio ei nimittäin synny siitä, mitä kangas on, vaan siitä, mikä vaate siitä halutaan tehdä.

Ja nyt se tapahtui.



Sama kangas – kaksi täysin erilaista mekkoa

Päätin tehdä kankaasta kaksi mekkoa: toisen lyhyenä ja toisen pitkänä.

Ajatus tuntui heti kiinnostavalta. Sama kangas, sama näyttävä kuosi, mutta kaksi erilaista siluettia ja aivan erilainen tunnelma.

Lyhyessä mekossa kuosi pääsee leikkisästi esiin. Se on raikas, rento ja samalla näyttävä – sellainen vaate, jonka voi pukea helposti kesäpäivään, juhlaan tai illanviettoon. Lyhyempi helma antaa isolle kukkakuosille keveyttä ja tekee kokonaisuudesta nuorekkaan ja iloisen.

Pitkässä mekossa tapahtuu jotain aivan muuta.

Kun kangasta on ympärillä enemmän, kuosi muuttuu lähes maalaukseksi. Suuret punaiset kukat saavat tilaa hengittää ja pitkä helma tekee mekosta näyttävän ja elegantin. Se on juuri niitä vaatteita, jotka eivät kaipaa seurakseen paljon mitään muuta.

Mekko itse on asu.



Kaavan ehdoilla – vai kankaan ehdoilla?

Näyttävän kuosin kanssa suunnittelussa oli yksi erityinen haaste: miten suuret kukat kannattaa sijoittaa niin, että ne toimivat vaatteen leikkauksissa?

Tällaisessa kankaassa kuosia ei voi ajatella vain tasaisena pintana. Jokainen leikkaus, sauma ja helman kohta vaikuttaa siihen, miltä kokonaisuus näyttää.

Siksi mekkojen suunnittelussa sai jälleen huomata, kuinka paljon ompelussa on muutakin kuin kaavan seuraamista.

On katsottava kangasta.

Käännettävä sitä eri suuntiin. Mietittävä, mihin suuri kukka osuu. Pohdittava, mikä kohta saa olla huomion keskipisteenä ja missä taas voi antaa kuosin jatkua rauhallisemmin.

Ja ehkä juuri siinä on itse tekemisen viehätys.

Valmis vaate ei ole vain mekko – se on suunnittelupäätösten summa.



Pieni kaulus, rennot hihat ja paljon persoonallisuutta

Molemmissa mekoissa halusin pitää mallin melko yksinkertaisena. Kun kangas on näin voimakas, vaatteen ei tarvitse kilpailla sen kanssa.

V-pääntie antaa kasvoille tilaa ja tuo muuten runsaan kuosin keskelle hieman rauhallisuutta. Lyhyet, kevyesti "poimutetut" hihat sopivat puolestaan täydellisesti mekon iloiseen olemukseen.

Ja juuri tässä huomaa jälleen yhden asian, josta pidän itse tekemisessä:

Kankaan ei tarvitse muuttua trendiksi. Sen ympärille voi rakentaa vaatteen, joka tuntuu omalta.



Pitkään kaapissa – ja lopulta juuri oikeaan aikaan

Hauskinta tässä projektissa on ehkä se, että kangas ei ollut uusi.

Se oli ollut minulla jo pitkään. Vuosien ajan se oli yksi niistä ihanista kankaista, jotka kyllä muistetaan aina silloin tällöin, mutta joita ei kuitenkaan raaskita leikata.

Tiedättehän tunteen?

”Tämä on niin ihanaa, että tästä pitää tehdä jotain erityistä.”

Ja samalla juuri tuo ajatus voi estää tekemästä siitä yhtään mitään.

Nyt olen kuitenkin todella tyytyväinen, että odotin. Tai ehkä paremminkin: että lopulta uskalsin leikata.

Kangas sai uuden elämän – eikä vain yhtenä mekkona, vaan kahtena.




Kumpi on sinun suosikkisi?

Lyhyt vai pitkä?

Itse en osaisi ehkä edes valita. Lyhyessä mekossa on ihanaa huolettomuutta ja kesäistä energiaa, kun taas pitkä mekko tekee kuosista näyttävän ja lähes dramaattisen.

On myös hauska huomata, miten erilaiselta sama kangas voi näyttää eri mallisena.




Yksi kangas. Kaksi mekkoa. Kaksi tunnelmaa.

Ja mikä parasta – kumpaakaan näistä ei tarvitse tulla vastaan kadulla samanlaisena.

Ehkä siinä onkin itse ompelemisen suurin luksus.

Voit nähdä kankaan, ihastua siihen, antaa sen odottaa vaikka muutaman vuoden ja lopulta tehdä siitä juuri sellaisen vaatteen, jota olet sillä hetkellä valmis käyttämään.




Tällä kertaa vuosia odottanut punavalkoinen aarre pääsi vihdoin pois kaapista.

Ja kyllä – oli todellakin sen arvoinen odotus. ❤️

Näistä on iloa pitkäksi aikaa.


                         @Sinipellavainen

maanantai 4. toukokuuta 2026

Kun pellava hehkuu pinkkinä






On värejä, jotka sulautuvat ympäristöön. Ja sitten on se pinkki.



Tämä pellamekko ei todellakaan kuiskaile – se hymyilee leveästi, kutsuu elämään ja tuo mukanaan ripauksen leikkisyyttä jokaiseen hetkeen. Sen sävy ei ole vain kaunis, vaan energinen: kuin kukkiva pionipenkki, kuin kesäpäivä parhaimmillaan.

Pellava tekee pinkistä jotain ainutlaatuista. Kuvien pellavakangas huokuu luonnollista kauneutta. Sen elävä pinta, pienet epätasaisuudet ja hienovarainen kiilto kertovat aidosta alkuperästä – pellavakuidusta, joka on peräisin kasvin varresta. Jokainen säie kantaa mukanaan tarinaa maasta, vedestä ja ajasta.  



Materiaali hengittää, liikkuu ja tuntuu kevyeltä ihoa vasten. Auringossa sen sävy syvenee, varjossa pehmenee. Kangas elää valon mukana, juuri siksi mekko näyttää aina hieman erilaiselta jokaisessa hetkessä - kiinnostavalta, aina elävältä. Pellavan luonnollinen tekstuuri tuo väriin syvyyttä, jota sileä pinta ei koskaan tavoittaisi.

Taskut



Rintataskujen koristeet – pienet kukkamaiset napit ja herkät, kimaltelevat strassipisteet – tuovat mekkoon ripauksen iloa ja kankaaseen struktuuria. 


Liimasin se kankaaseen silittämällä nurjalta puolelta ennen taskun ompelua.


Molempiin valitsin erilaiset kuvioinnit.


Nappilista, napinlävet ja napit



Nappilistan ompelu ei ole vaikeaa, mutta siinä on omat "kommervenkkinsä".





Napit ompelin ompelukoneella


Napinlävet tein huolellisesti. Jokainen niistä oli pieni pysähtymisen hetki. Ja lopulta – siisti rivi, joka sitoo koko etuosan yhteen.


Napinlävet viimeistelevät kaiken, joten laitoin niihin ommellessa tukilangan. Kun tukilangoista vetää, napinläpi suoristuu ja vahvistuu.


Nappilista vaatii keskittymistä. Pellava liikkuu helposti, joten etenin hitaasti. Halusin suoran, siistin lopputuloksen – ja sainkin.


Napinlävet viimeistelivät kaiken. Tein ne huolella, tarkasti mitaten ja ommellen. Juuri ne pienet kohdat tekevät kokonaisuudesta onnistuneen.
Edessä kulkeva napitus tuo ryhtiä ja rytmiä, tasapainottaen leikkisää väriä selkeällä muodolla. 

Valmista tuli!

Lyhyet hihat ja väljä leikkaus tekevät tästä vaatteesta yhtä aikaa rennon ja huolitellun. Nyt kesä saa saapua!




Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!



Sinipellavainen

keskiviikko 20. heinäkuuta 2022

Himavari 🌻🌻🌻





Marimekon vaatetuskankaasta ompelin ihanan auringonkukka mekon.

 Auringonkukka eli himavarin kuonsi on kaunis.


Tein erilaisen mekon kuin mitä tuotannossa on tästä kankaasta tehty. 





Leikkasin kankaan täysvinoon saavuttaakseni laskeutuvuutta ja joustavuutta. Kellotin helmaa niin paljon kuin se oli mahdollista.



Välillä piti käydä Puumalassa uimassa.




Tästä tuli ihana!




 Saimaa on vaan niin ihana! 


Kohta palaan sinne.





torstai 23. kesäkuuta 2022

Oivalluksia ja viidakkoa🌴🌴🌴



On aika juhlia elämän merkityksellisiä hetkiä tänäkin juhannuksena!




 Marimekolla on ihania kankaita kukinnoista niittyihin, kuten tämä Oivallus Viidakko, joka tarjoilee ihastuttavat kuviot aina viidakon kasvillisuuden lehdistä kauniisiin pelkistettyihin kukkiin. 





Upean kuosin omaava kangas ei vaadi mitään kommervenkkejä, tästä syystä päädyin mekkoon, joka on yksinkertainen malliltaan. Suunnittelin ja ompelin tästä Marimekon kankaasta mekon. 




Kaava on itse tehty.




Aurinkoista juhannusta kaikille seuraavan oivalluksen saattelemana!


Kesä on kuin perhon lento
                
Kaunis, lyhyt ja hennon hento.
                            
Aika kuluu mutta muistot jää

ne rikastuttavat elämää.





                                                      Toivoo   Sinipellavainen






perjantai 3. kesäkuuta 2022

Unikkomekot 💃💃



Jippii!

Terveiset pieneltä "mekkotehtaalta".
Pari uutta mekkoa tuli taas uunista ulos! 💃💃
Vai pitäisikö oikeammin sanoa - ateljeesta ulos?


Tämä Marimekon Unikko-vaatetuskangas on aika värikäs. 
Hui, uskallankohan edes pitää noin värikkäitä mekkoja?


Nämä kankaat olen ostanut Vantaan Marimekon tehtaanmyymälästä yli vuosi sitten.



Hihansuut huolittelin ompelemalla samasta kankaasta tehdyt vinokanteet niiden ympärille.




Samalla vinokantilla huolittelin myös pääntien.

Helppo malli, mutta kuitenkin sellainen, että tämä malli erottaa mekon Marimekon valmisvaatteista. Ja ihan itselle tein nämäkin mekot.




torstai 26. toukokuuta 2022

Ordinary day 💃 -salsamekko



Tässä sitä taas ollaan - mekkotehtaalla!
Omassa pienessä ateljeessani, jonne aina silloin tällöin painun. 



Ostin paikallisesta kangaskaupasta 100% pellavaa ja ompelin midimittaisen salsatyylisen mekon.


Ompeluun käytin Gütermann ompelulankaa.


Ja ihan pakko ostaa mekon kaveriksi nämä Laura Biagiottin pitsitennarit




Kun sain nämä tennarit postista, into mekon tekoon nousi ja ompelukoneesta lähti kaikki tehot käyttöön.


Koko mekon tekoon meni kolmisen tuntia.




Jo ennen koronaa, käytin aina ommellessa maskia, 
se helpottaa huomattavasti astmaatikon mahdollisuutta ommella. 


Tuumaustauko.


Kaula-aukko sai sisävarat.

Rimpsut pomutin saumurilla.


Tsadaa, valmista tuli!





Yläosasta jätin pois vetoketjun, leikkasin sen täyusvinoon. 
Ja lyhensin etukappaletta sivuista aika reilusti.


Merkki takasisävaraan kiinni.
Vielä pientä huoliteltavaa...


Ihan parasta! Löysin vaatekaapin kätköistä Zoomista ostamani Balmuirin pellava-silkkihuivin. Oli niin iso ja sileä, joten suihkautin vettä ja ryttäsin sen vähän rustiikkisen näköiseksi.


Ai että!



Nyt vaan odotan lämpimiä hellepäiviä, jolloin voin sujahtaa tähän ihanaan pallavamekkoon.