Sinipellavainen on lämmin ja älykäs tila käsillä tekemiselle, kauneudelle ja ihmisyyden ymmärtämiselle.
On hassua ajatella, kuinka erilaisesta lähtökohdasta Sinipellavainen aikoinaan syntyi.
Kun aloitin blogin kirjoittamisen, lapseni oli muuttamassa omaan kotiinsa. Minulla ei ollut suurta suunnitelmaa siitä, mitä tästä kaikesta tulisi. Alun säätämisen jälkeen oli vain halu tehdä, jakaa, kuvata ja kirjoittaa – ja ehkä myös pieni tarve löytää itselleni uusi tila elämän muuttuessa.
Siitä alkoi matka, joka on ollut paljon suurempi kuin osasin silloin kuvitella.
Vuosien aikana Sinipellavainen on saanut kasvaa, muuttua ja löytää omaa muotoaan. Alun käsityöpainotteisista kirjoituksista mukaan on tullut sisustusta, leivontaa, valokuvausta, elämän pieniä yksityiskohtia ja vähitellen myös yhä enemmän niitä aiheita, jotka kiinnostavat minua ihmisenä ja ammattilaisena.
Olen kasvatusteieteiden maisteri, pedagogi ja opettaja, ja olen toiminut opettajana yli 20 vuoden aikana. Opettajuus on ollut ihana ja samalla merkittävä osa elämääni ja tapa olla jatkuvasti tekemisissä ihanien lasten, nuorten ja aikuisten ihmisten sekä oppimisen, kasvun ja erilaisten elämäntilanteiden kanssa.
Matkaan on mahtunut myös hyvin vaikeita vaiheita. Oleme joutuneet vuosikymmenten aikana pitkäkestoisen, ilkeämielisen ja järjestelmällisen häirinnän kohteeksi. Osa siitä on ulottunut myös tälle alustalle, ja muihin tapahtumiin on liittynyt myös erittäin vakavaa rikollista toimintaa. Tämä kaikki on väistämättä vaikuttanut siihen, millaisena olen kokenut julkisuuden, verkossa olemisen ja oman turvallisen tilani.
En kuitenkaan halua rakentaa Sinipellavaisen tarinaa näiden tapahtumien ympärille. Päinvastoin. Haluan niiden jälkeenkin pitää kiinni siitä, mikä tässä on aina ollut tärkeintä: luovuudesta, ajattelusta, kauniista asioista, ihmisyydestä ja oikeudesta olla oma itseni.
Olen opiskellut kasvatustieteiden lisäksi mm. valtiotieteitä ja psykologiaa. Näiden alojen yhdistelmä on vuosien mittaan vahvistanut kiinnostustani ihmiseen, vuorovaikutukseen, oppimiseen, yhteiskuntaan ja siihen, miten erilaiset elämänvaiheet meitä muuttavat.
Vuonna 2025 valmistuneessa pro gradu -tutkielmassani tarkastelin yhden ihmisen elämän merkittävistä siirtymistä – aikaa, jolloin elämä, identiteetti ja ihmissuhteet voivat saada uudenlaisen muodon.
Ehkä juuri tässä on yksi tärkeimmistä asioista, joita vuosien työ, opiskelu ja elämä ovat minulle opettaneet: ihminen ei pysy samanlaisena, eikä tarvitsekaan pysyä. Myös blogini on saanut ja saa muuttua.
Käsityöt ovat edelleen tärkeä osa Sinipellavaista. Niissä viehättävät käsillä tekeminen, materiaalit, värit, yksityiskohdat ja ennen kaikkea tekemisen rauha. Vuosien aikana olen saanut blogimaailmasta valtavasti inspiraatiota, löytänyt uusia tekniikoita, tutustunut suunnittelijoihin ja kauppoihin sekä kohdannut ihmisiä, joiden kanssa on jaettu sama kiinnostus tekemiseen. Mutta käsillä tekeminen on minulle nykyään myös jotakin enemmän.
Se on tapa pysähtyä.
Tapa keskittyä tähän hetkeen.
Tapa tehdä jotakin konkreettista maailmassa, joka on välillä kiireinen, äänekäs ja täynnä informaatiota.
Opettajana olen saanut seurata läheltä ihmisten oppimista ja kasvua. Se on opettanut minulle paljon kärsivällisyydestä, kohtaamisesta ja siitä, että jokaisella ihmisellä on oma tapansa löytää oivalluksia.
Ehkä sama ajatus kulkee myös Sinipellavaisen taustalla.
Kaikkea ei tarvitse tehdä samalla tavalla.
Kaiken ei tarvitse olla valmista.
Oppiminen ja muuttuminen saavat kuulua elämään.
Ja sitten on te, lukijat.
Kun katson blogin kävijämääriä nyt, tuntuu melkein uskomattomalta, että vuonna 2021 vierailijoita oli yli 600 000, vuonna 2024 jo lähes 800 000 – ja nyt elokuussa 2026 Sinipellavaisessa on ylitetty miljoonan vierailun raja.
Miljoona!
Lisäksi kävijöitä on laskurin mukaan seuraavien lippujen maista. Kiitos!
Se on valtava määrä, kun ajattelen, että kaikki sai alkunsa hyvin pienestä ajatuksesta: jospa kirjoittaisin blogia.
Jokainen vierailu on kuitenkin lopulta yksi ihminen. Yksi lukija. Yksi ohikulkija, joka on ehkä etsinyt ideaa, ohjetta, ajatusta, inspiraatiota tai vain hetken hengähdystä.
Siksi haluan sanoa: kiitos. 🌹
Kiitos siitä, että olet käynyt täällä.
Kiitos kommenteista, viesteistä, kohtaamisista ja vuosien varrella saaduista tunnustuksista. Kiitos myös siitä, että olet antanut Sinipellavaiselle luvan muuttua kanssani.
Tämä ei ole jäähyväinen.
Tämä on uusi luku.
Sinipellavainen kulkee edelleen käsityön, kauneuden, arjen, ihmisen ja elämän ilmiöiden äärellä. Joskus käsissä on lankaa. Joskus kamera. Joskus kirja tai tutkimus. Joskus vain ajatus, jonka äärelle tekee mieli pysähtyä.
Ja ehkä juuri siitä tässä kaikessa on ollut alusta lähtien kyse:
uteliaisuudesta elämää kohtaan.
Tervetuloa jatkamaan matkaa kanssani.
- @Sinipellavainen
Edit: Minulta on myös kysytty usein, teenkö tilaustöitä tai myynkö tekemiäni tuotteita. Molempiin kysymyksiin on vastauksena - en!
