Mäkyläinen mökkeilee

Mäkyläistä mökkikuume

poltti sekä kihelmöi,

kunnes joku äveriäs

hälle rantatontin möi.

Mäkyläinen kun ei ollut

kovin isorahainen,

rantaviivaa antoi hälle

metsälampi pahainen.

Jalasmökki nielas hältä

säästötilin hikisen,

syöminen vei eläkkeestä

euron joka ikisen.

Mäkyläinen lammessansa

niin kuin hylje pulikoi,

sieltä maalle kömmittyään

ilkosillaan ilakoi.

Lumme kukki, lokki kirkui

käki jossain kukahti,

jalasmökkiin Mäkyläinen

autuaana nukahti.

Lauri Erkinantti

Hauki se makasi kaislikossa

alla sinilaen,

hautuvan kuumassa kaislikossa

päivää paistattaen.

Päivä se porotti, laine liplatti,

laiskana makasi hauki 

 niin kuin vanha, uponnut ruuhi...

toinen silmä auki.

Tuolla ois punaista avenvatsaa,

särkeä, salakanpoikaa,

mutta en viitsi evää kääntää...

ystävät, hyvästi voikaa!

Ystäväkullat, rakastan teitä

saatte jos huovata, soutaa

tänään tämän ihanan ilman tähden!

Voi tätä päivää ja poutaa!

Särjet ne katseli tyhmin silmin.

Laiskana keinui hauki

suloisen kuumassa ruohon rinnassa,

toinen silmä vain auki.

Lauri Pohjanpää

Kesälle!

Tämän runon myötä Sinipellavainen toivottaa aurinkoista juhannusta kaikille lukijoilleen!

Tule, tyttöni Pellavapää!

Toivoa voimmeko enempää?

On aurinko voittanut routaisen maan

ja kukkasin verhonnut kotihaan,

siis riemuitse, tyttöni, elämästä

ja kesästä, unesta heräävästä.

Tule, tyttöni Pellavapää!

Toivoa voimmeko enempää?

Aurinko naurakoon meille vaan

kun ylitse kostean pihamaan

niin arasti astumme paljain jaloin,

kesämme alkaa taas vanhoin tavoin.

Tule, tyttöni Pellavapää!

Toivoa voimmeko enempää?

Taas soitto soi viidassa kaikkialla

niin monella tulkinnalla.

Nuo laulajat ihanat merten takaa

ne kesän tahtovat kanssamme jakaa.

Tule, tyttöni Pellavapää!

Toivoa voimmeko enempää?

Iloinen liplatus rannan kivissä

keltaiset rentukat somasti rivissä.

Nyt syleile luontoa lumoavaa,

on kesään herännyt ihana maa.

Vihdoinkin, tyttöni Pellavapää!

Toivoa emme voi enempää.

Jaakko Marjamäki

Mitä MIES tarvitsee maailmassa?

Mitä tarvitsee mies maailmassa,

maan päällä,

taivaita tavoitellessa?

Mies tarvitsee maan päällä

kaksi puuta ja naisen.

Toisesta puusta veistää itselleen arkun,

toisesta puristaa

hyvin päähän humahtavaa juomaa,

tikapuut taivaaseen.

Mutta ilman naista

ei miehestä ole mihinkään,

ei maan päällä, ei taivaissa,

ilman pilvenkeveää naista,

suuta, käsiä, sydämen juurta.

Yhteen ainoaan naiseen

mahtuu kaikki mitä mies tarvitsee:

hellyys ja voima, helisevä nauru.

Ilman naista

ei miehestä ole mihinkään,

ei maistu miehelle mikään,

eivät ulotu tikapuut taivaisiin.

Mitä mies tarvitsee?

Tommy Tabermann

Aurinkoista naistenpäivää ihanille naisille!

Ensirakkaus

Sanovat

että ensirakkaus on tärkein.

Se on hyvin romanttista,

mutta niin ei ole minun kohdallani.

Jotain meidän välillämme oli ja ei ollut,

tapahtui ja meni ohitse.

 

Käteni eivät vapise,

kun niihin osuu joitain pieniä muistoja

ja narulla sidottuja kirjepinkkoja

       - olkoonkin vaikka silkkinyörein sidottuja.

Meidän ainoa tapaamisemme vuosien jälkeen

kahden tuolin keskustelu

kylmän pöydän ääressä.

Muut rakkaudet

hengittävät minussa yhä syvästi.

Tällä ei ole happea edes sen verran,

että se voisi henkäistä.

Ja kuitenkin juuri sellaisena kuin se on,

se kykenee siihen mihin ne muut eivät vielä kykene:

unohdettuna

jopa uniin tulemattomana,

se totuttaa minut ajatukseen kuolemasta.

- Wislawa Szymborska -

 

 

Punainen portti

Taivaalla vilkkuu vaalea tähti

ja naurava naama on kuulla.

Maantien poikki on punainen portti

ja kastetta puolapuulla.

Portilla keikkuu ketterä tyttö.

Naurunsa helisee yöhön.

Keltainen kutri kullalle välkkyy

ja kukka on pistetty vyöhön.

Toisella puolella totinen poika

katsoo aidan rakoon.

Käsi ei porttiin koskea tohdi:

Lintunsa lähtisi pakoon.

Sanoja miettii miekkonen arka.

Totiset silmät kysyy...

Sininen katse käskee ja kieltää.

Portti on kiinni ja pysyy...

Ei ole matkaa kuin vaivainen vaaksa.

Ei sitä käydä sovi.

Portti on hauras kuin yöllinen haave,

ja vahva kuin vankilan ovi.

Maantien poikki on punainen portti

ja kastetta puolapuulla.

Varjoon väistyy vaalea tähti

ja pilvi on peittona kuulla...

- Matti Nummensalo -

Leikatun ruohon tuoksu

Leikatun ruusun tuoksu,

paljaiden jalkojen juoksu

polulla rantaan päin.

Valo viipyy ikkunoissa.

Täällä on kiire poissa.

On onnellista näin.

Pia Perkiö

 -Blueberry-

Dolce far niente

Hauki se makasi kaislikossa

alla sinilaen,

hautuvan kuumassa kaislikossa

päivää paistattaen.

Päivä se porotti, laine liplatti,

laiskana makasi hauki

niin kuin vanha, uponnut ruuhi...

toinen silmä auki.

Tuolla ois punaista ahvenvatsaa,

särkeä, salakanpoikaa,

mutta en viitsi evää kääntää...

ystävät, hyvästi voikaa!

Ystäväkullat, rakastan teitä

saatte jos huovata, soutaa

tänään tämän ihanan ilman tähden!

Voi tätä päivää ja poutaa!

Särjet ne katseli tyhmin silmin.

Laiskana keinui hauki

suloisen kuumassa ruohon rinnassa,

toinen silmä vain auki.

Lauri Pohjanpää

Kuuma kesä

"Helle,

mansikoille ja valkoiselle

apilalle tuoksuen,

painaa puutarhaa uuvuttavana

kuin kuuma pilvi.

Jokainen korsi väreilee

tulisena säteenä,

ja hiljaisuudessa tuntuvat

keltaiset ruusut räjähtävän

pienten aurinkojen lailla."

-Olavi Paavolainen-

-mustikka-

Mäkyläinen mökkeilee

Mäkyläistä mökkikuume

poltti sekä kihelmöi,

kunnes joku äveriäs

hälle rantatontin möi.

Mäkyläinen kun ei ollut

kovin isorahainen,

rantaviivaa antoi hälle

metsälampi pahainen.

Jalasmökki nielas hältä

säästötilin hikisen,

syöminen vei eläkkeestä

euron joka ikisen.

Mäkyläinen lammessansa

niin kuin hylje pulikoi,

sieltä maalle kömmittyään

ilkosillaan ilakoi.

Lumme kukki, lokki kirkui

käki jossain kukahti,

jalasmökkiin Mäkyläinen

autuaana nukahti.

Lauri Erkinantti

Hyvää Juhannusta!





Juhannusyö

Koivujen veri on kirkasta mahlaa

rentukat ilman kenkiä kahlaa.

Valkea yö on astunut kyliin

kukkaset nukahtaa maaemon syliin.

Kukkaisniitty kuin keijusen tukkaa

sammalmättäät kuin pehmyttä nukkaa.

On korkean korkea taivahan kaari

taikaa on täynnä yö mittumaarin.

Yölintu hiljaa armastaan huhuu

senkin voit kuulla kun luonto puhuu.

Kokon liekkien viimein sammuvan näämme

hetkeksi yöttömään yöhön viel` jäämme.

-  Eeva Peltonen  - 

 Tämän juannusruusun ja -runon myötä Sinipellavainen toivottaa hauskaa juhannusta kaikille lukijoillemme!

Kesälle!

Nauti uusia perunoita ja voita

mansikoita ja makkaroita.

Tee saunaan tuore vasta

varpaat veteen kasta.

Hakkaa liiteriin halkoja

oio nurmikolla jalkoja.

Ihastele poutapilviä

siristele auringossa silmiä.

Haista kesän tuoksut

unohda turhat juoksut.

Muista paljon lekotella

laiturilla elämää hekotella.

Mieti kivoja juttuja

tapaa ystäviä ja tuttuja.

Älä murehdi ötököitä

vietä rauhallisia kesäöitä!

- tuntematon -



-mustikka-

Virvon, varvon, tuoreeks´, terveeks´

Vähän aikaa harjoitella virpomahoku ulkoa, jos mielii saada palkan pääsiäisenä.
 Tässä koottuna vanhoja suomalaisia virpomalukuja, joita voi vapaasti viljellä. 

Virvon, varvon, 

tuoreeks´, terveeks´,

tulevaks´ vuodeks´!

Muna kanast´,

kakku taikinast,

voilusikka lehmästäis!

Siul virvat, miul mitä tahot!

***

Virvotan, varvotan

tuoreeksi terveeksi,

kulu kuori pois,

uusi sijaan;

viikoksi velkaa,

vuodeksi vapaa,

sinulle vitsa,

minulle mitä tahansa!

***

Virpoi varpoi vitsa uus

niin kuin talvella kukkiva kuus.

Elämän onnea toivottain.

***

Virpoi varpoi 

tuoreeks terveeks

rikkaaks rakkaaks

viiden piian pitäjäks

vitsa siul, palkka miul

kanas kun munnii

niin muna miul.

***

Minä virvon vitsasella

vapsuttelen vastasella,

rikkahaksi, rakkahaksi,

suuren talon emännäksi.

***
 

Virvon pajun varpasella,

raitasella rapsuttelen.

Rahasta mie rapsuttelen,

tuoreeksi, terveeksi toivottelen,

vaivoistasi virvottelen.

Vitsa sinne, palkka tänne.

***

 Virvotan, varvotan vitsasella

koitan koivun oksasella,

tuoreheksi, terveheksi,

sinulle vitsa,

minulle palkka.

***

Virvon, varvon vitsasella,

koitan kevätpajusella,

onnea oksalla tällä,

terveyttä toivottelen,

siunausta siivittelen.

***

Nämä kaikki ovat vanhoja suomalaisia virpomahokuja, jotka

olen kerännyt erään koulun opettajilta yli kymmenen vuotta sitten. He kertoivat, että olivat opetelleet niitä lapsina virvontareissuja varten.

Oletko sinä käynyt virpomassa lapsena? Jos olet, mikä oli virpomahokusi ja mitä sait palkaksi.

-mustikka-

Rukkilaulu

Päiväsen läikkä on valahtanut lattiaan.

Yllä sen vallaton

kultatomu hyörii.

Pakkanen ikkunaan loihtinut on kukkamaan.

Äiti sen luona on

rukin kehrä pyörii.

Polkimen jalka saa nousemaan, laskemaan,

käsi käy ees taas,

käämi langan käärii.

Päivä paistaa ikkunaan. Rukin humu unnuttaa.

Ylös, alas kimmeltäin

kultatomu häärii.

Surinaan keinuvaan leikistänsä unohtuu

pikkumies naurusuu,

haavemaahan siirtyy.

Terheneen kultaiseen Robinsonit, Ruususet

Soorian, Moorian

kaariportit piirtyy.

Päivän juova sumentuu. Kultatomu häviää.

Hämärään äiti jää.

Tuvan ruutu huurtuu.

Veitsi kuun ruudun taa kiiluvana kohoaa.

Varjot kasvaa laipioon,

jättiläisiks suurtuu.

Havahtuu unistaan kauhistuen poikanen.

Kuni luikki hirmuinen

hämysiimaa hiertää

käsi vasten ikkunaa. Varjorukki humajaa

suunnaton: kohtalon

jättikehrä kiertää.

Kaarlo Sarkia

-mustikka-

Jääkukkia

Talvi-illan hämymailla,

valoaan luo kirkas kuu.

Ikkunaani sadun lailla

jäiset kukat kohoutuu.

Kristalleina kimmeltävät

kilpaa valkohankien.

Talven valtaa ylistävät

ikkunassa välkkyen.

Mutta kun saa viestit kevään,

enää eipä niitä näy.

Aurinkoinen säteilemään

ikkunaani silloin käy.

Kauniina kuin kesäkummut

jäiset kukat kukkikaa,

avatkaa vain talviummut

kaunistaen ikkunaa.

Viljo Vänskä

-mustikka-