Hiljaisia metsiä ja Saimaan harmaita kuonoja

On olemassa maisemia, jotka eivät jää vain silmien nähtäviksi. Ne painuvat mieleen tuoksuina, väreinä ja hiljaisuutena – kosteana sammalena kengän alla, puolukoiden punana varvuissa, sieniretkenä Saimaan saaristossa. Joskus ne kulkevat mukana vielä pitkään paluun jälkeenkin.

Minulla luonto on alkanut kulkea mukana myös tekemissäni neuleissa.

Kerroin edellisessä postauksessa, että perheemme matkaan on mahtunut myös hyvin vaikeita vaiheita. Olemme joutuneet vuosikymmenten aikana erittäin pitkäkestoisen, törkeän ilkeämielisen ja järjestelmällisen järjettömän manipuloinnin ja häirinnän kohteeksi. Osa siitä on ulottunut myös myös tälle alustalle, ja muihin tapahtumiin on liittynyt myös erittäin törkeän vakavaa rikollista toimintaa. Tämä kaikki on väistämättä vaikuttanut siihen, millaisena olen kokenut julkisuuden, verkossa olemisen ja oman turvallisen tilani. Olen löytänyt tämän valtavasti voimaa perheestä, pitkäaikaisista ystävistä ja heidän lisäkseen myös luonnosta.

Sukkiin neulottu metsä

Olen neulonut Design Merja Palinin suunnittelemia ihania sukkia. Kaikkiaan olen neulonut kahdeksat Meidän metsä -sukat, joista nyt kesällä kolmet ja aiemmin viidet. Uusina malleina neuloin Marjaretki-sukat ja Repolaisen marjat-sukat. Edellämainittujen ohjeet löytyvät Merja Palinin  Metsäneuleita-kirjasta. Siellä on monia muita upeita malleja. Lämmin suositus! Seuraavana esittelen edellämainittuja tekemiäni sukkia.

Marjaretket

            Puolukoita puikoilla ja poluilla

Marja- ja sieniretkillä luonnon pienet yksityiskohdat nousevat tärkeiksi. Puolukka löytyy usein vasta, kun silmä oppii etsimään sen punaista pilkahdusta vihreän ja ruskean keskeltä. Sieni puolestaan saattaa odottaa sammaleen suojassa tai kaarnan varjossa – aivan lähellä, mutta silti huomaamatta, jos metsässä kulkee liian kiireisesti.

Nämä Marjaretkellä-sukat ovat mielestäni helpot neulottavat.

Retkillä ei ole kyse vain siitä, mitä koriin päätyy. 

📸 Sinipellavainen & maisemakuva alaosassa 📸 Maarit Moilanen

Tärkeää on myös matka: se lähteminen, Saimaan saaristossa vesialueiden yli kulkeminen, metsään astuminen ja hiljaisuus, joka alkaa vähitellen tuntua puhetta merkityksellisemmältä. 

Joskus saalis on runsas, joskus vaatimaton. Metsä antaa kuitenkin ihan aina jotakin. 

Nuotiolla piipahtamista ei saa unohtaa

Luonnon kauneudessa on jotain niin ihmeellistä

Se voi olla kaunis näkymä, tuoksu, ajatus tai yksinkertaisesti tunne siitä, että on hetken ajan juuri oikeassa paikassa.

Meidän metsät

Olen tehnyt muutoksia sienten väritykseen Meidän metsät -sukkiin (design Merja Palin).  Oikealla kuvassa on Repolaisen marjat -sukat.

Viimeistelyt vielä tässä kuvassa tekemättä. Langan pätkiä riittää pääteltäväksi. Huh huh!

Tähän pariin tein herkkutatteja. Innovoin värityksen alla olevasta kuvasta :)

Repolaisen marjat

Sukkien malli on Merja Palinin käsialaa.

Aloituksessa tein ohjeista poiketen erilaisen joustinneuleen.

Ihanat ketut ja heidän lempimarjansa on neulottu näihin metsäsukkiin.

Näitä neulottiin kesällä 2026 hiekkarannallakin.

Repolaisen marjat -sukkien puolukat tuntuvat erityisen läheisiltä, sillä sama pieni marja toistuu sekä neuleiden kuvioissa että syksyisillä metsäretkillä. Puikoilla puolukat ovat järjestelmällisiä ja tarkkoja. Luonnossa ne kasvavat vapaammin, kukin omalla paikallaan.

Juuri tämä tekee aiheesta kiinnostavan. Neule ei jäljittele metsää sellaisenaan, vaan tulkitsee sitä. Se tiivistää maiseman symboleiksi ja kuvioiksi, jotka voi pukea ylleen. Kun sukat vetää jalkaan, metsä ei ole enää vain muisto tai maisema ikkunan takana. Se kulkee mukana askel askeleelta.

Sama tunne liittyy Meidän metsä -sukkiin ja Marjaretki-sukkiin. Niissä on jotakin tuttua ja kodikasta, mutta samalla ne muistuttavat siitä, kuinka paljon kauneutta tavallinen lähiluonto tarjoaa. Metsään ei aina tarvita pitkää matkaa tai suurta suunnitelmaa. Riittää, että pysähtyy katsomaan luontoa.

Kesä 2026 on kääntynyt jo syksyyn. 📸Puumala

Saimaan saariston syksy

Etelä-Savo on maisemaa, jossa vesi ja metsä elävät rinnakkain. 

         📸 Maarit Moilanen

Saimaan saaristossa katse kohtaa jatkuvasti jotakin kaunista: kallioita, pieniä saaria, metsänreunoja ja veden pinnalla vaihtuvia valoja. Maisema ei pysy samanlaisena hetkeäkään. Aurinko, pilvet, tuuli ja vuodenaika piirtävät sen aina uudelleen.

Sokkeloisten saarien ympäröimän Saimaan syvyyksissä elävät norpat kuutteineen

Lähdimme metsien syvyyksistä Saimaan äärelle ja norppien valtakuntaan, josta Juha Taskinen on kirjoittanut kirjoja (kuvassa taustalla).

Lisäksi puikoillani ovat valmistuneet Etelä-Savon maakuntasukat, joiden ohjeen löysin Yhteishyvästä. Näissä sukissa seikkailevat sukissa ihastuttavat saimaannorpat ja pohjanlumpeen kukat.

Kuva@Sinipellavainen

Kotiseutu neuleena --> Etelä-Savo

Etelä-Savon maakuntasukissa kotiseutu saa oman muotonsa. Maakuntasukka ei ole vain neulottu kuvio, vaan eräänlainen maiseman ja paikan tulkinta. Se kertoo juurista, muistoista ja siitä, miltä jokin alue tuntuu ihmiselle, joka on kulkenut sen teillä ja vesillä.

Minulle Etelä-Savo merkitsee erityisesti järvimaisemaa ja saaristoa, mutta myös vuodenaikojen vaihtelua. Kesän valo, syksyn ruska, kosteiden metsien syvät sävyt ja talven hiljaisuus muodostavat kokonaisuuden, joka palaa mieleen yhä uudelleen. Maakuntasukat ovat tästä kokonaisuudesta pieni, kannettava pala.

Muistoja kuvissa ja silmukoissa

Lisään tähän postaukseen kuvia omilta marja- ja sieniretkiltäni Saimaan saaristossa. Kuvissa näkyy ehkä vain pieni osa siitä, mitä retkillä koen, mutta juuri pienet asiat ovat usein tärkeimpiä: koriin kerätyt marjat, sammaleen sävyt, metsän keskeltä avautuva järvimaisema ja saarten ympärillä levittäytyvä vesi.

Neuleet ja retket liittyvät toisiinsa monella tavalla. Luonto antaa aiheet, värit ja tunnelmat. Neulominen puolestaan antaa luonnolle uuden muodon ja säilyttää sen mukana arjessa. Metsä voi olla polkujen päässä, mutta se voi olla myös villasukissa, jotka lämmittävät jalkoja kylmänä iltana.

Kun katson valmiita sukkia, en näe pelkkiä kuvioita. Näen puolukat, metsän, Saimaan saaret ja ne hetket, jolloin olen kulkenut hiljaisuudessa luonnon keskellä. Jokainen pari kertoo omalla tavallaan paikasta, jossa olen ollut – ja tunteesta, jonka olen sieltä mukaani saanut.

Ehkä juuri siksi neulominen on niin kiehtovaa. Lanka ei sido ainoastaan silmukoita yhteen. Se yhdistää myös muistot, maisemat ja ajan.

Näissä sukissa viehättää ennen kaikkea niiden yhteys ympäröivään maisemaan. Kuviot eivät ole vain koristeita, vaan pieniä viittauksia johonkin tuttua suurempaan: metsään, marjoihin, kotiseutuun ja vuodenaikojen vaihteluun. Jokainen kuvio muodostuu silmukka silmukalta, aivan kuten metsäkin rakentuu lukemattomista yksityiskohdista.

Neuloessa metsämaisema alkaa elää käsissä. Puolukat asettuvat varvuille, luonnon aiheet kiertyvät sukkiin ja värit löytävät toisensa kerros kerrokselta. Neuleen valmistuminen on hidasta, mutta juuri siinä on sen viehätys. Kiireettömyys antaa tilaa ajatuksille ja samalla tekee valmiista sukista paljon enemmän kuin pelkän vaatteen.

Niistä tulee käyttöesineitä, mutta myös muistoja.

  

Mukavia luontokokemuksia lukijoilleni!

Ihanaa syksyä lukioilleni!

( 📸 Sinipellavainen ja yksi merkitty kuva 📸 Maarit Moilanen, kiitos Maarit! )

@Sinipellavainen

Lämmin ja älykäs tila käsillä tekemiselle, kauneudelle ...

    

Sinipellavainen on lämmin ja älykäs tila käsillä tekemiselle, kauneudelle ja ihmisyyden ymmärtämiselle.

On hassua ajatella, kuinka erilaisesta lähtökohdasta Sinipellavainen aikoinaan syntyi.

Kun aloitin blogin kirjoittamisen, lapseni oli muuttamassa omaan kotiinsa. Minulla ei ollut suurta suunnitelmaa siitä, mitä tästä kaikesta tulisi. Alun säätämisen jälkeen oli vain halu tehdä, jakaa, kuvata ja kirjoittaa – ja ehkä myös pieni tarve löytää itselleni uusi tila elämän muuttuessa.

Siitä alkoi matka, joka on ollut paljon suurempi kuin osasin silloin kuvitella.

Vuosien aikana Sinipellavainen on saanut kasvaa, muuttua ja löytää omaa muotoaan. Alun käsityöpainotteisista kirjoituksista mukaan on tullut sisustusta, leivontaa, valokuvausta, elämän pieniä yksityiskohtia ja vähitellen myös yhä enemmän niitä aiheita, jotka kiinnostavat minua ihmisenä ja ammattilaisena.

    

Olen kasvatusteieteiden maisteri, pedagogi ja opettaja, ja olen toiminut opettajana yli 20 vuoden aikana. Opettajuus on ollut ihana ja samalla merkittävä osa elämääni ja tapa olla jatkuvasti tekemisissä ihanien lasten, nuorten ja aikuisten ihmisten sekä oppimisen, kasvun ja erilaisten elämäntilanteiden kanssa.

Matkaan on mahtunut myös hyvin vaikeita vaiheita. Oleme joutuneet vuosikymmenten aikana pitkäkestoisen, ilkeämielisen ja järjestelmällisen häirinnän kohteeksi. Osa siitä on ulottunut myös tälle alustalle, ja muihin tapahtumiin on liittynyt myös erittäin vakavaa rikollista toimintaa. Tämä kaikki on väistämättä vaikuttanut siihen, millaisena olen kokenut julkisuuden, verkossa olemisen ja oman turvallisen tilani.

En kuitenkaan halua rakentaa Sinipellavaisen tarinaa näiden tapahtumien ympärille. Päinvastoin. Haluan niiden jälkeenkin pitää kiinni siitä, mikä tässä on aina ollut tärkeintä: luovuudesta, ajattelusta, kauniista asioista, ihmisyydestä ja oikeudesta olla oma itseni.

Olen opiskellut kasvatustieteiden lisäksi mm. valtiotieteitä ja psykologiaa. Näiden alojen yhdistelmä on vuosien mittaan vahvistanut kiinnostustani ihmiseen, vuorovaikutukseen, oppimiseen, yhteiskuntaan ja siihen, miten erilaiset elämänvaiheet meitä muuttavat.

Vuonna 2025 valmistuneessa pro gradu -tutkielmassani tarkastelin yhden ihmisen elämän merkittävistä siirtymistä – aikaa, jolloin elämä, identiteetti ja ihmissuhteet voivat saada uudenlaisen muodon.

    

Ehkä juuri tässä on yksi tärkeimmistä asioista, joita vuosien työ, opiskelu ja elämä ovat minulle opettaneet: ihminen ei pysy samanlaisena, eikä tarvitsekaan pysyä. Myös blogini on saanut ja saa muuttua.

Käsityöt ovat edelleen tärkeä osa Sinipellavaista. Niissä viehättävät käsillä tekeminen, materiaalit, värit, yksityiskohdat ja ennen kaikkea tekemisen rauha. Vuosien aikana olen saanut blogimaailmasta valtavasti inspiraatiota, löytänyt uusia tekniikoita, tutustunut suunnittelijoihin ja kauppoihin sekä kohdannut ihmisiä, joiden kanssa on jaettu sama kiinnostus tekemiseen. Mutta käsillä tekeminen on minulle nykyään myös jotakin enemmän.

Se on tapa pysähtyä.

Tapa keskittyä tähän hetkeen.

Tapa tehdä jotakin konkreettista maailmassa, joka on välillä kiireinen, äänekäs ja täynnä informaatiota.

Opettajana olen saanut seurata läheltä ihmisten oppimista ja kasvua. Se on opettanut minulle paljon kärsivällisyydestä, kohtaamisesta ja siitä, että jokaisella ihmisellä on oma tapansa löytää oivalluksia.

Ehkä sama ajatus kulkee myös Sinipellavaisen taustalla.

Kaikkea ei tarvitse tehdä samalla tavalla.

Kaiken ei tarvitse olla valmista.

Oppiminen ja muuttuminen saavat kuulua elämään.

Ja sitten on te, lukijat.

Kun katson blogin kävijämääriä nyt, tuntuu melkein uskomattomalta, että vuonna 2021 vierailijoita oli yli 600 000, vuonna 2024 jo lähes 800 000 – ja nyt elokuussa 2026 Sinipellavaisessa on ylitetty miljoonan vierailun raja.

Miljoona!

Lisäksi kävijöitä on laskurin mukaan seuraavien lippujen maista. Kiitos!

Se on valtava määrä, kun ajattelen, että kaikki sai alkunsa hyvin pienestä ajatuksesta: jospa kirjoittaisin blogia.

Jokainen vierailu on kuitenkin lopulta yksi ihminen. Yksi lukija. Yksi ohikulkija, joka on ehkä etsinyt ideaa, ohjetta, ajatusta, inspiraatiota tai vain hetken hengähdystä.

Siksi haluan sanoa: kiitos. 🌹

Kiitos siitä, että olet käynyt täällä.

Kiitos kommenteista, viesteistä, kohtaamisista ja vuosien varrella saaduista tunnustuksista. Kiitos myös siitä, että olet antanut Sinipellavaiselle luvan muuttua kanssani.

Tämä ei ole jäähyväinen.

Tämä on uusi luku.

Sinipellavainen kulkee edelleen käsityön, kauneuden, arjen, ihmisen ja elämän ilmiöiden äärellä. Joskus käsissä on lankaa. Joskus kamera. Joskus kirja tai tutkimus. Joskus vain ajatus, jonka äärelle tekee mieli pysähtyä.

Ja ehkä juuri siitä tässä kaikessa on ollut alusta lähtien kyse:

uteliaisuudesta elämää kohtaan.

Tervetuloa jatkamaan matkaa kanssani.

 - @Sinipellavainen

Edit: Minulta on myös kysytty usein, teenkö tilaustöitä tai myynkö tekemiäni tuotteita. Molempiin kysymyksiin on vastauksena - en!